Kategoria: Käytettävyys (Page 6 of 162)

Aamuvarhaisella piti varaamani aika lääkäriin, sen kun voi nykyisin tehdä kätevästi netissä vuorokaudenajasta riippumatta (VR voisi ottaa oppia). Itse asiassa nettiajanvaraus on niin kätevä hommeli, että vierastan ajanvarausta puhelimella, sillä jonottaa saa aina, eikä asiakaspalveluhenkilön palvelualttiudesta ole takeita. Koska työpaikkani ovat vaihtaneet työterveyshuollon tarjoajia ahkerasti, olen päässyt testaamaan ainakin puolenkymmentä erilaista ajanvarauspalvelua, ja todellakin, ne ovat erilaisia. Yleisesti ottaen varausprosessin onnistuu kuitenkin rämpimään läpi tavalla tai toisella, jos vain varattavia aikoja on, eikä oma kärsivällisyys selata kalenterikikkareita lopahda kesken.

Ja jos aikoja ei ole, on tartuttava puhelimeen. Plääh.

Liekö tämä aamu ollut liian varhainen, koska tänään varaus ei onnistunutkaan. Minulle tämä oli ensimmäinen kerta, vaikka olen lähipiiristä kuullut, että aika moni nykyisessä työpaikassani soittaa mieluummin kuin yrittää varata aikoja netissä. Myönnettäköön, että nettiin onkin laitettu varattavaksi lähinnä jämäajat, tai ainakin siltä se tuntuu, sillä jos vaivautuu soittamaan, aikoja löytyy paljon paremmin. Olin edennyt varausprosessissa aina vahvistukseen asti, kun homma yhtäkkiä hirtti kiinni. Kenttä, johon olisi normaalisti pitänyt kirjoittaa sähköpostiosoite varausvahvistuksen saamista varten ei ollutkaan aktiivinen, ja Lähetä-painiketta painamalla (sitä kuitenkin voi painaa) ei tapahtunut mitään. Hmph. Koska mikään ei auttanut, tein käyttäjämokan numero yksi eli peruutin painamalla selaimen Back-painiketta. Virhe! Kaikki varattavissa olevat ajat katosivat. ”Haluamallesi päivälle ei ole vapaita aikoja”, palvelu ilkkui, ”ota yhteyttä ajanvaraukseen”.

Ei sitten. Kun ajanvaraus pari tuntia myöhemmin aukesi, soitin ja varasin ajan. Ja kun sitten saavuin varattuna aikana paikalle, all hell broke loose. ”Sinulla oli tänään jo aikaisemmin varattu aika, mutta et tullut paikalle!” virkailija ärähti. Olin äimänä: ajanvaraus olikin onnistunut, vaikkei se totisesti käynyt mistään ilmi. Turha oli yrittää selittää nettiajanvarauksen tiltanneen, vika oli selvästi minun, eikä sitä peitelty yhtään. ”Minun on nyt ilmoitettava heti lääkärille mitä on tapahtunut”, virkailija jatkoi ja viittoi minut odotushuoneeseen. Kuulin sinne kiusallisen hyvin seuraavaksi käydyn puhelinkeskustelun, jossa värikkäästi kuvailtiin, kuinka nettiajanvaraus ei muka ollut onnistunut, miten voi olla, tämä pyhä järjestelmä ei koskaan pettäisi ketään.

Mietin, että olemme tulleet aika kauaksi näistä ajoista.

Olen hehkuttanut ennenkin oikean kirjan ylivertaisuutta sähköisiin kirjoihin verrattuna, ja tänään sain taas lisää vettä myllyyni. Pöydälleni ilmestyi Demos Helsingin Talsinki / Hellinna -julkaisu, joka on taitettu yksinkertaisesti, mutta niin innovatiivisesti, että samaa hymyn korviin nostattavaa käyttöliittymää en usko koskaan sähköisessä kirjassa näkeväni. (Eikä tätä kirjaa sitä paitsi kukaan vie minulta pois, kun sen kerran olen saanut.)

Kirjassa on kaksi puolta, suomen- ja vironkielinen.

Sitä voi myös lukea ”tuplana”: sivujen toinen puoli on viroksi (sininen teksti), toinen suomeksi (musta teksti).

Siinä on mukana piiiiitkä liite, jossa kirjan teesit on koottu yhteen.

Ja se tuoksuu ihanalta, uudelta kirjalta!

Uusimmassa kolumnissaan Jakob Nielsen antaa ruoskaa ja raippaa mobiilisivustojen käytettävyydelle, jossa ei hänen mukaansa ole juuri parannuksia tapahtunut sitten wapin ja vuoden 2000.

”The phrase ’mobile usability’ is pretty much an oxymoron. It’s neither easy nor pleasant to use the Web on mobile devices. Observing user suffering during our sessions reminded us of the very first usability studies we did with traditional websites in 1994. It was that bad.”

Viikon päivät mokkulan varassa elettyäni olisin valmis väittämään, että ihan yhtä kehnolla tolalla on myöskin ”tavallisten” verkkosivujen kehitys. Kun vielä kymmenen vuotta takaperin html-koodareiden yleisiä puheenaiheita olivat sivujen keveys ja nopea latautuvuus, joihin tiedostava koodari tietenkin sen ajan frame-ja kuvanaviviidakossa halusi tähdätä, on moiset idealismit heitetty tänä päivänä nopeiden laajakaistojen myötä romukoppaan. Kun kerran on mahdollista tehdä näyttävää, liikkuvaa ja visuaalista, niin sitten tehdään niin.

Käytännössä se tarkoittaa, että navigoinnit tehdään taas kuvina, sivut flashina, ylileveinä, hitaasti latautuvina, vaikeasti luettavina ja kaikinpuolin hankalina käyttää niinkin nopealla mobiililaajakaistayhteydellä kuin 1 Mbps. Käytössäni on Welhon asiakkailleen tarjoama nopeampi Iso Wekkula, ja surkuhupaisaa on sekin, ettei Welholla ole taidettu edes testata, että miltä se Wekkulan mainossivu omalla tuotteella surffattuna näyttää. Minä voin kertoa: hitaalta.

Mutta ei Wekkulan verkkosivu ole ainoa hidas, vaan vain yksi muiden joukossa. On kuin olisin palannut jälleen rätisevän modeemiyhteyden varaan pyörittämään puhelinnumeroita ja kuuntelemaan yhteydenottoääntä. Jotenkin tuntuu hassulta, että kymmenessä vuodessa ei ole päästy tämän pidemmälle; että yhteydet ovat edelleen hitaita ja sivut raskaita, ja käyttökokemus peruskoulun ala-asteen luokkaa.

Ja vielä lisää kierroksia voi ottaa, kun tajuaa, että nopeiden laajakaistayhteyksien käyttäjät ovat eliittiä, ja että juuri tämä nykivä, minuuttitolkulla latautuva ja kuvien placeholdereita tarjoava todellisuus on juuri se, jossa suurin osa meistä vielä elää.