Matkalla

Eilen verkkokeskusteluissa ja sähköpostissa levisi tieto siitä, että Suomen Standardisoimisliitto on julkistanut standardin nettisivujen suunnitteluun. Näin juhlavasti sitä mainostettiin:

“Käytettävyyden on laajasti tunnustettu olevan tärkeä tekijä verkkosivuston suunnittelussa. Nyt on verkkokäyttöliittymien käytettävyydestä julkaistu kansainvälinen standardi SFS-EN ISO 9241-151. Se antaa opastusta verkkokäyttöliittymien käyttäjäkeskeisestä suunnittelusta ja sen tavoitteena on käytettävyyden parantaminen.

Standardi käsittelee sekä kaikille internetin käyttäjille suunnattuja verkkosivustoja että suljetuille käyttäjäryhmille, kuten organisaation jäsenille, yrityksen asiakkaille ja/tai toimittajille tai muille erityisille käyttäjäyhteisöille suunnattuja sivustoja.

Standardin SFS-EN ISO 9241-151 suositukset ja ohjeet koskevat pääasiassa verkkosivuston tai yleisemmin ottaen verkkosovelluksen sisällön suunnittelua, käyttäjän navigoinnin ja vuorovaikutuksen suunnittelua sekä sisällön esittämistä.

Internetin käyttäjät ovat kokeneet ongelmia, joita aiheuttavat epäjohdonmukaisuudet eri verkkosivustojen välillä ja usein jopa saman sivuston sisällä. Esimerkiksi niin yksinkertaisen asian kuin linkin tunnistaa yhdellä sivulla alleviivauksesta, toisella liikuttaessa osoitinta linkin yli ja kolmannella sivulla ei mistään.”

Kyllä, ihan totta kaikki. Mutta että standardi – joka vielä ainakin Suomessa on maksullinen? Ja josta veloittaa taho, jonka omat sivut kenties kaipaisivat samaisen standardin toteutusta? Olisin tilannut standardin ihan silkasta mielenkiinnosta, mutta liki 90 euron (!) hinta ja näännyttävä rekisteröitymisprosessi katkaisivat hyvän aikomukseni samantien. Suhtaudun erityisen nihkeästi siihen, että sinänsä hyvälle asialle on pistetty hintalappu, etenkin kun olen antanut itselleni kertoa, ettei rahalle välttämättä edes juuri saa kaipaamaansa vastinetta – ja erityisesti tänä aikana, joka vannoo avoimen datan nimiin.

Englanninkielisen version standardista voit ladata ihan ilmaiseksi turkkilaiselta sivustolta.

(Linkeistä kiitokset Halo Efektille.)

(Kuva: Jazmanaut)

(Kuva: Rodrigo Quiñones)

Joka kesä Ilosaarirockissa käyskennellessäni minulla on ollut tapana riipiä käsiohjelmasta keskiaukeama, johon on painettu ohjelmakartta, ja kuljettaa sitä läpi viikonlopun takataskussa siltä varalta, että olisin kaiken aikaa selvillä siitä, mikä bändi milloinkin ja missäkin musisoi. Ei myöskään ole ihan kerran tai kahdesti, kun paperiläpyskä on kadonnut, hajonnut tai kastunut.

Mutta nyt tuli muutos tähänkin dilemmaan! Tänä vuonna Ilosaarirockin käsiohjelman voi nimittäin ladata ilmaiseksi puhelimeen, ja ihmetellä soittavia orkestereita sieltä. Ihan kaikkia puhelinmalleja sovellus ei tue, mutta ainakin omaan E66-luuriini lataus sujui helposti ja nopeasti, samoin sovelluksen käyttö – kunhan hoksaa olla kokeilematta “Lavalla nyt” -kohtaa ennen kuin lavalla tosiaan on mitään. Etukäteishätäilystä ei puhelin tykkää.

Out of the box – book from adrian333 on Vimeo.

Käyttöönoton voi tehdä helpoksikin. Tämä on lohduttavaa nähtävää, kun on viime aikoina nähnyt ja kokenut mm. Windows 7:n, Elisa Vahdin ja monen muun kikkareen asentelua. Jotkut osaavat, jotkut eivät. (via Janne @Facebook)

Valokuvatorstai: Juhannus

Kriisin aloittamana, Karden ja Katin innostamana piti tarttua aiheeseen. Siis:

Mitä teen tänä kesänä
Kirjoittanut Marjut, 37 vuotta

Tänä kesänä kesälomaa on huikeasti kokonainen kuukausi, joka lyhyehköihin työsuhteisiin erikoistuneelle ihmiselle on kertakaikkisen mahtava juttu. Siitä tosin seuraa loma-angsti: mitä hittoa teen kokonaisen kuukauden? Tänäkään kesänä en ole perinyt ihanaa kesämökkiä jostain meren rannalta, enkä voittanut lotossa, että sen saisin. On siis pitänyt keksiä jotain muuta.

Kun arki on aikataulutettu, ahdistaa hiukkasen aikatauluttaa myös lomaa. Sen verran on kuitenkin pakko, ettei tule maattua kokonaista kuukautta kotisohvalla, sillä sitä en tahdo, ja sitä teen arkenakin ihan riittävästi. Niinpä loman alkaessa pakkaan mukaan läheisen ihmiseni ja suuntaan toviksi läntiselle Uudellemaalle, jonne olen halunnut jo jonkin aikaa. Ihan semmoisessa bed and breakfast -hengessä mennään, ohjelmassa silkkaa turisteerausta ja lonkanvetoa. Ainakin toivon niin.

Läntiseltä Uudeltamaalta sopii ponnistaa Joensuuhun, jossa ajattelin viettää ehkä parikin viikkoa. Siellä on paitsi kosolti tuttavia, myös Ilosaarirock, jossa vietän hiljaa itsekseni omaa henkilökohtaista juhlavuottani, sillä tämä kesä on kahdeskymmenes, kun olen siellä töissä. Itse festivaaleilla olen toki ollut useammin. Aika Joensuussa kuluu sen kummemmin suunnittelematta: sielläkin voi maata sohvalla, omalla tai toisten, jos siltä tuntuu.

Heinäkuun loppupuolen marssijärjestys on vielä hämärän peitossa, ja saa ollakin. Sen kuitenkin tiedän, että tapaan kaukaisia ystäviä, ja vietän pitkästä, pitkästä aikaa tyttöjen viikonloppua jossain ihanassa paikassa, jos luoja suo ja lapset eivät sairastu. Muuten ajattelin istua piknikillä, juoda kahvia hyvässä seurassa, nauttia kesäsateista ja marista helteestä. Niin kuin aina.

Ja sitten onkin aika palata töihin täräyttämään Sitra.fi:n uudistusprojekti kunnolla käyntiin.

Tiesitkö, että nopeimmin kasvava Facebook-käyttäjien ryhmä Suomessa on yli 65-vuotiaat? Harto Pönkä kertoo tämän ja monta muuta faktaa sosiaalisesta mediasta herran vuonna 2010:

Jos joltakulta jäi huomaamatta, niin eilen julkistettiin myös oiva paketti dataa suomalaisista internetin käyttäjistä: Finnish internet users, technical statistics.

(via Jere, Factory Factory)

Mistä on kyse ja kuka ihmeen Edward Tufte? Lukaise vaikka tämä vanha Wiredin artikkeli.

Valokuvatorstai: Kevät

Ja hei, Pariisin Kevään uusi levy Astronautti ilmestyy 12.5.! Tämä on häpeämätön mainos, koska kyseessä on törkeän hyvä bändi.

Mitä tapahtuu, kun kaksivuotiaalle annetaan käteen iPad?

Tätä:

En voi kuin ihailla – enkä niinkään sitä, kuinka yllättävän intuitiiviselta iPad kaksivuotiaan käsissä vaikuttaa, vaan sitä, millä ennakkoluulottomuudella lapsi sitä kokeilee. Ei mitään estoja! Ei pelota, että menee väärin! Ja siinä pelottomuudessa tenava tulee tehneeksi asiat ihan oikein. Missä vaiheessa opimme pelkäämään teknologiaa? Ja kuinka kaksivuotiaan estottomuudesta saisi edes ripauksen 52-vuotiaalle? (via)