Matkustin Joensuuhun tilapäisasumukseeni, ja mitä näin:
Jotkin asiat eivät muutu. Jospa televisiovalmistajat vielä joskus keksisivät kaukosäätimen, jonka patterikotelon takakansi ei jatkuvasti irtoa. Onhan sitä jo odotettukin. Digiboksin kaukosäädin on vielä pitänyt pintansa, ihme kyllä. Evoluutio kääntyikin toiseen suuntaan.
Oikeasti piti päivittämäni siksi, että sukulaisetkin ovat jo alkaneet huomautella ja peräti epäillä, että olenko ryhtynyt pitämään jotain toista blogia, kun täällä ei tapahdu mitään. Taidan suositella heille seuraavaksi jotain muuta sosiaalisen median välinettä. Tulevana viikonloppuna tosin epäilys osoittautuu oikeaksi, kun bloggaan taas kerran Ilosaarirockin nimissä – ehkä itse asiassa jo vähän tässä viikollakin, kukapa tietää.
Hotelleissa olevissa kauko-ohjaimissa melko usein on hyvin suojatut patterikannet. Usein ruuveilla kiinnitetyt.
Hotelleissa saattaisikin näyttää aika hassulta tuommoiset teippiviritykset. :-) Eipä silti, olen kyllä nähnyt niitäkin. Kotikäyttöön ruuvit voisivat olla vähän turhan hevi ratkaisu.
Hmmm… syy löystymiseen taitaa olla käyttäjissä, eikä itse härvelissä… Löydän itsenikin ronklaamassa sitä kantta telkkua katsoessani, lienee jotakin alitajuista stressinpoistoa?
Eikö kannen pitäisi silloin olla suunniteltu niin, ettei sitä pysty ronklaamalla hajottamaan?
Saisivat olla tiukemaoi, joo. Poikamme oppi jo alle vuoden ikäisenä avaamaan kaukosäätimen patterikotelon, keltaiset Ikean patterit kun olivat herkkua lussutettavaa. Tyhjään koteloon oli myös mukava puklata.