Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle
Out of the box – book from adrian333 on Vimeo.
Käyttöönoton voi tehdä helpoksikin. Tämä on lohduttavaa nähtävää, kun on viime aikoina nähnyt ja kokenut mm. Windows 7:n, Elisa Vahdin ja monen muun kikkareen asentelua. Jotkut osaavat, jotkut eivät. (via Janne @Facebook)
Mitä tapahtuu, kun kaksivuotiaalle annetaan käteen iPad?
Tätä:
En voi kuin ihailla – enkä niinkään sitä, kuinka yllättävän intuitiiviselta iPad kaksivuotiaan käsissä vaikuttaa, vaan sitä, millä ennakkoluulottomuudella lapsi sitä kokeilee. Ei mitään estoja! Ei pelota, että menee väärin! Ja siinä pelottomuudessa tenava tulee tehneeksi asiat ihan oikein. Missä vaiheessa opimme pelkäämään teknologiaa? Ja kuinka kaksivuotiaan estottomuudesta saisi edes ripauksen 52-vuotiaalle? (via)
Ajattelin tänään ääneen, että vastikään kevyesti uudistuneella Oikotiellä lienee varsin messevät käyttäjäluvut, onhan se lajissaan varmaankin Suomen näkyvin ja tunnetuin asuntojen, autojen ja työpaikkojen ilmoituspalvelu. Siksi onkin kummallista, että siellä kierrätetään jatkuvasti samoja virheitä, jotka näin palvelua käyttävän näkökulmasta saavat verenpaineen aina tasaisin väliajoin nousemaan. Ongelmien korjaaminen kun ei liene rakettitiedettä.
Niin kuin vaikka tämä. Jostain ihmeen syystä sisäänkirjautuminen vanhenee tuon tuostakin, mikä nyt ehkä vielä saattaisi olla ymmärrettävää, mutta se ei ole, ettei sisään pääse kirjautumaan uudestaan. Sivun uudelleenlataus saa aikaan tämän ilmoituksen:
Eikä sitten muuta. Ei kirjautumiskenttiä, ei paluuta edelliselle sivulle, ei mitään. Käyttäjä on pakotettu peukaloimaan osoiteriviä päästäkseen yhtään minnekään. Argh.
Asuntotietojen selailu (ilmeisesti ei-sallitulla selaimella) on sekin hermojaraastavaa puuhaa. Niin Chromella kuin Safarillakin asuntojen tiedot vinksahtavat jonnekin palstan ulkopuolelle, eikä siinä sivun uudelleenlatailu auta. Muistelen samaa tapahtuneen myös Firefoxilla ainakin aika ajoin.
Ja jos nyt nämä virheet vielä jaksaisikin katsella läpi sormien, niin pisimmän korren vie AsuntoMuistio (nimeämistapa suoraan Oikotieltä), jonne kun kerran erehtyy asunnon muistiin laittamaan, se myös siellä pysyy. Kyllä, asunnot voi periaatteessa ruksia pois listalta, mutta käytännössä ne eivät kuitenkaan sieltä katoa, vaan ilmestyvät näkyviin aina uudestaan. Niinpä omassakin muistiossani on kämppiä, joita muistan katsoneeni ehkä vuosi tai kaksi sitten, ja jotka eivät taatusti enää ole tarjolla. Muistiostani voin sitten ihailla näitäkin muinaisjäänteitä. Sitä tosin ihmettelen, että niiden tiedot ovat yhä palvelussa, sillä jotenkin loogisempaa olisi, että tiedot katoavat sitä myöten kun asunnot vuokrataan tai kaupataan.
Laitoin tästä viimeisimmästä ongelmasta viestin Oikotien asiakaspalveluun varmaankin jo vuosi sitten, mutta siihen ei koskaan vastattu, eikä virhettä ole näemmä myöskään korjattu. Ehkä siellä eivät moiset murheet kiinnosta? No, ehkä minäkin alan harkita Etuoven tai Jokakodin käyttäjäksi ryhtymistä.
Vietin eilen maailman käytettävyyspäivän iltapäivää SIGCHI Finlandin jokavuotisessa syysseminaarissa, jonka järjestäjänä toimi tällä kertaa Yle, ja jonka aiheena oli esteettömyys.
Ja propsit Ylelle! En muista että koskaan aikaisemmin SIGCHI Finlandin syysseminaareissa olisi ollut vastaavaa osanottajamäärää: Ison Pajan auditorio oli täpötäynnä. Kiitos kuuluu eittämättä aikaisempia vuosia merkittävästi paremmalle tiedotuskampanjalle, kun seminaarille oli oma Facebook-ryhmäkin pelkän sähköpostilistan sijaan, ja sosiaalisissa verkostoissa oli positiivista kuhinaa jo hyvissä ajoin.
Ylen Verkkopalvelujen esteettömyys -seminaarisivu pitää sisällään kaiken olennaisen tiedon tapahtumasta esitysmateriaaleineen ja Qaiku- ym. linkkeineen, ja ehkä se ilmestyy jossain vaiheessa Areenaankin, joten en käy kertaamaan sitä tässä. Mitään erityisen uutta ohjelmassa ei ollut, vaan ennemminkin tervetullutta kertausta perusasioista. Aiheeseen aikaisemmin perehtymättömät saivat varmasti rautaisannoksen esteettömyystietoutta.
Yleistunnelmasta pitää sen sijaan sanoa sananen, sillä se oli mielestäni ihan poikkeuksellisen hilpeä. Monissa esteettömyysseminaareissa istuneena en ole aikaisemmin kokenut sitä, että aikaisemmin aiheeseen liittynyt jäykistely loisti poissaolollaan, ja kukin esiintyjä sai yleisöstä irti spontaaneja nauruja ehkä suunnittelemattomastikin. Hyvät esiintyjät, siis.
Jouduin ikäväkseni poistumaan kesken paneelin, joten kuulematta jäi se, löytyikö konsensus siitä, miten verkkosivujen esteettömyyttä saisi lisättyä. En itse jaksa uskoa pelkkään Jungnerinkin hehkuttamaan goodwilliin, vaan arvelen jonkinlaisen lainsäädännön olevan paikallaan ennen kuin oikeasti alkaa tapahtua. Niin ikään jäin itse miettimään sitä, että mistä kaikki tekijät saavat oppia esteettömien verkkosivujen tekemiseen, koska tietääkseni sitä ei juuri missään erikseen opeteta, jos kohta edes osana muuta koulutusta. Emme kai luota siihen, että kyllä ne devaajat/suunnittelijat/designerit hankkivat oppinsa itse? Saisiko lainsäädäntö johtoportaan oivaltamaan asian tärkeyden ja panostamaan siihen, että työntekijöillä on tarvittava tietous – ja tarvitaanko laki, ennen kuin oppilaitoksista saa koulutusta alalle?
Jotain on saatava.
© 2024 Matkalla
Theme by Anders Noren — Up ↑