Matkalla

Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle

Category: Havaintoja (page 1 of 71)

UX ei tarkoita enää mitään

Olen jo kauan urputtanut sekä itsekseni että kaikille, jotka ovat jaksaneet kuunnella, sitä, kuinka UX, user experience on kokenut järkyttävän inflaation terminä. Jo jonkin aikaa UX on tarkoittanut kaikkea, mikä liittyy millään tavalla käyttöliittymiin, ja UX designer on ollut vain fancympi nimitys entisaikojen käyttöliittymäsuunnittelijalle, usein myös ihan perusfronttikoodarille.

Pari päivää sitten näin työpaikkailmoituksen, jossa vedettiin pohjat. UX-asiantuntijaksi halutaan ihminen, jonka osaamispakasta löytyy seuraavaa:

– JavaScript ja AngularJS-osaaminen
– Mule, SQL-tietokannat, MongoDB, Jenkins, Git

Ah, niin, ja olisihan se ihan hyvä jos olisi myös aikaisempaa kokemusta UX-suunnittelusta ja –toteutuksesta.

Siis nyt ihan oikeasti. Mule? AngularJS? Käyttäjäkokemuksen asiantuntija?

Wikipedia:

Käyttäjäkokemus (lyh. UX) on ihmisen ja tietokoneen välisessä vuorovaikutuksessa (HCI) keskeinen käsite, joka tarkoittaa jonkin tuotteen tai palvelun käyttämiseen tai kuluttamiseen liittyvää kokonaisvaltaista elämystä, joka kattaa tuotteen käyttöliittymän (lyh. UI) ja käytettävyyden ohella kirjon muita elämyksiä ja tunteita, joita saattaa esiintyä pitkänkin ajan kuluessa. Käyttäjäkokemusta ja käyttöliittymää ei tulisi sekoittaa keskenään, vaikka niitä käytetäänkin yleisesti väärin toistensa synonyymeinä.

Lumista joulua!

Merry Christmas!

Kuva, jonka Marjut Mutanen (@marjutm) julkaisi

Joulusta tuli sittenkin valkoinen. Rauhaa ja rakkautta!

Sitä mitä rakastan

Sydämellä

Näinä päivinä internet on täynnä vihaa. Ystäväni kysyi Facebookissa, että mitä sinäkin vihaat. En myöntänyt aktiivisesti vihaavani mitään. Olen sen verran hippi, että on enemmän, paljon enemmän asioita, joita rakastan. Niin kuin nyt vaikka

  • syksyn kirpeät, kirkkaat päivät
  • mäntymetsä
  • meri
  • hiljaiset aamut
  • päiväunet
  • sanaton ymmärrys
  • ensimmäinen talven jälkeinen sandaalipäivä
  • tuttu ihminen juomassa kahvia keittiössäni
  • verbaalinen hupsuttelu
  • sylissä kehräävä kissa
  • fillarointi kesäyössä
  • vanhojen kirjojen tuoksu
  • laulaminen
  • vanhat kirkot
  • odottamaton yhteydenotto ihmiseltä, jolta en enää odottanut mitään
  • päämäärätön vaeltelu kirjaston hyllyjen välissä
  • kukat, jotka toit
  • random acts of kindness
  • Munkkiniemi
  • itkettävän hienosti kirjoitettu artikkeli sunnuntain Hesarissa
  • jälleennäkemiset
  • ensilumi
  • …ja moni muu

Mitä sinä rakastat?

Muuttamisen abc

Muutoista ei selviä ilman

  • kylmävoidetta
  • päänsärkyläääkettä
  • lehmän hermoja
  • fiksua ja luotettavaa muuttofirmaa
  • omaa tukihenkilöä ja koordinaattoria, joka huolehtii siitä, että muuttaja säilyy järjissään ja muistaa ehkä vielä syödäkin jossain välissä
  • avuliaita ystäviä.

Tämä näin kahdenkymmenen muuton kokemuksella.

Kaikille avustaneille iso kiitos!

Kotiinkuljetuksella

Puhelin soi maanantaiaamuna juuri kun olen hyppäämässä keskustassa ulos bussista mennäkseni töihin. Numero on vieras, mutta vastaan.

– Kuljetusliikkeestä huomenta. Teille on tulossa kodinkone osoitteeseen x, oltais tulossa puolen tunnin kuluttua.
– Niin pian? Maanantaiaamuna ihmiset ovat yleensä jo töissä, eikö tuon varoitusajan pitäisi olla vähän pidempi?

Mietin vaihtoehtojani. En mitenkään ehdi puolessa tunnissa sinne, minne laite pitäisi viedä, pakko siis keksiä muuta.

– Jos tämä ei käy, niin sitten koko kuljetus siirtyy ensi viikkoon, jatkaa ääni puhelimessa.
– Saisiko sen tuotua toiseen osoitteeseen? Sinne ehdin puolessa tunnissa, ehdotan.
– Eiköhän, mikäs se osoite on.

Kerron osoitteen. Kolmeen kertaan. Sittenkin jää vähän epävarmaksi, että kuuliko vastapuoli sen oikein.

– Ja olet sitten siinä osoitteessa seuraavan tunnin ajan ottamassa vastaan?
– Tunnin? Eikös sen pitänyt olla puoli tuntia?
– No, heitetään tässä yksi keikka välissä, niin voi mennä tuntikin.

En ihan ymmärrä logi(sti)ikkaa, sillä kuljetusauto on parhaillaan lähempänä tarjoamaani osoitetta kuin sitä, minne laite piti alunperin viedä, mutta alistun. Parempi nyt, kuin ehkä joskus ensi viikolla. Onneksi ei ollut palaveria alkamassa heti aamusta. Etsin siis kulkuneuvon takaisin, ja olen juuri puolessa tunnissa perillä.

Ja odotan.

Tunti tulee täyteen, juon kahvia. Reilun tunnin kuluttua puhelin soi taas.

– Ollaan nyt tässä alaovella, tuletko hakemaan laitteen?

No en todellakaan tule, ajattelen, sillä eikö kotiinkuljetuksen idea ole juuri se, että isot laitteet tuodaan kotiin, ei alaovelle? Siitä olen mielestäni maksanutkin.

– Jospa kuitenkin toisit sen ylös asti, sanon ja annan ovikoodin. Nuori kuljettaja saapuu laitteen kanssa ja pyytää vielä kuittauksen.

Tällaista on palvelu. Samoja kokemuksia on tiedossa lähiviikkoina vielä useampia. Kello on melkein kymmenen. Siunattu liukuva työaika.

Older posts

© 2017 Matkalla

Theme by Anders NorenUp ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: