Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle

Kategoria: Blogit (Page 1 of 39)

Vielä potkii

Joka vuosi sivuston ylläpitolaskun kopsahtaessa postiin huokaisen ja mietin, että pitäisikö laittaa pillit pussiin ja kuopata koko Matkalla-sivusto. Toistaiseksi en ole raaskinut. Sitten mietin, että maailmassa, jossa kaikki muuttuu koko ajan, on kai ihan kiva että on jotain pysyvää. Jos ei muuten, niin voi ainakin itse muistella bloggaajien kultaisia vuosia, ja kaikkea sitä krumeluuria ja kimalletta, jota päällemme satoi. (No ei satanut, mutta muistot junou.)

Matkalla 15 vuotta

Matkalla-blogini täyttää tänään viisitoista vuotta ja menee siis ensi kesänä rippileirille. Voisin tässä muistella kulunutta viittätoista vuotta ja sitä kaikkea, mitä blogi on mukanaan elämääni tuonut, mutta minut (ja teidät) pelastaa huono ja valikoiva muistini, jonka johdosta esimerkiksi tärkeät päivämäärät ja jopa vuodet ovat jääneet unholaan. (Blogin syntymäpäivän olin sentään tajunnut merkitä kalenteriin.)

Koska en niin parrasvaloista välitä ja katson mieluummin tulevaan, niin käytän tässä tilaisuutta hyväkseni ja nostan framille muuta hyvää luettavaa. Muinaisina aikoina 2000-luvun alkupuolella meillä vanhoilla bloggaajilla olikin enemmän tapana ristiinlinkittää ja kiinnittää huomiota myös toisiimme oman navan sijaan. Sen jopa minäkin muistan ja sitä kaipaan. Se olisi itse asiassa varsin hyvä syy yrittää hiukan virkistää tätä nuupahtanutta bloggaustahtia. Uutta luettavaa saa suositella.

Pari kuukautta takaperin löysin AntroBlogin, joka nimensä mukaisesti sisältää kommentointia suomalaisesta elämästä ja yhteiskunnasta antropologien silmin nähtynä. Saattaa johtua omasta sosiologitaustasta etten osaa pitää aiheita ollenkaan kuivakkaina, eivätkä ne sitä olekaan, vaan päinvastoin. Tärkeitä aiheita riittävän populääristi käsiteltyinä, niin pysyvät muutkin kuin akateemisesti orientoituneet hyvin mukana. Lukaisepa vaikka juttu hämäläisestä kahviseremoniasta.

Eilen julkistettiin Nälkä, uusi riippumaton musiikkimedia, jota ehätin jo mainostaa Facebookin puolella, mutta mainostan täälläkin. Suen ja Nuorgamin kuoltua olen oikeasti kaivannut jotain musiikillista lukemistoa, jossa näkyisi rakkaus lajiin pelkän klikkikalastelun ja ankeiden käännösuutisten sijaan. Nälkä vaikuttaa lupaavalta ja tekijäkaarti kiinnostavalta. Enkä aikaisemmin muistakaan lukeneeni esim. J. Karjalaisen ja Väinö Karjalaisen yhteishaastattelua.

Lopuksi kurkkaus toisen blogini puolelle. Viime syksynä hyväksyttiin direktiivi julkisen sektorin verkkopalveluiden saavutettavuudesta, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että julkisen sektorin verkkopalveluiden ja mobiilisovellusten tulee olla saavutettavia syksyyn 2018 mennessä. Tätä saavutettavuusdirektiivin toimeenpanoa seurataan Saavutettava.fi:n puolella. Jos siis olet verkkopalveluiden kehittäjä ja tekijä, niin suosittelen ottamaan asian haltuun mahdollisimman pian. Olemme Saavutettava.fi-kollektiivin kanssa olleet lapa pystyssä tunkemassa mukaan niihin ryhmiin, joita asiasta infotaan, ja jaamme tietoa eteenpäin aina kun sitä saamme. Itse näen, ettei tämän kokoinen ponnistus voi onnistua muuten kuin tarpeeksi siitä tiedottamalla.

Näillä puheilla 20-vuotisjuhlia kohti!

13 vuotta

Taas se lipsahti, blogin syntymäpäivä. Kutakuinkin kuukausi sitten tämä blogi kuitenkin ehti teini-ikään ja täytti kolmetoista vuotta. Pitäisiköhän alkaa murrosikäisesti kiukutella, paiskoa ovia ja olla mieltä täällä?

En taida.

Paitsi että on minulla yksi mielipide. Jo jonkin aikaa käytettävyysporukoissa on väännetty peistä siitä, ettei käyttäjiä saisi kutsua käyttäjiksi, vaan ihmisiksi. Epäselväksi on jäänyt, että miksi. Kaikkihan me olemme käyttäjiä. Kuluttajia. Ihmisiä. Termi ei mielestäni millään tavalla alenna tai halveksu ketään. Ihansamahei.

Maailma on pieni

Taisi olla joskus 2000-luvun alkupuolta, kun poikien kanssa löysimme Jeffrey Zeldmanin, web-standardien gurun, joka oli perustanut Web Standards Projectin jo vuonna 1998, ja kahlasimme hänen Designing With Web Standards -kirjansa koirankorville. (Niin, silloin vielä käytiin keskustelua standardeista ja välitettiin niistä, mihin lie sekin kadonnut?) Tässäkin blogissa Zeldmania on sivuttu vuonna 2004 ja jo aikaisemminkin merkinnöissä, joihin ei voi suoraan linkittää. Siis todella kauan sitten.

Suomesta katsottuna Zeldman standardipuheineen on ollut yhtä kaukana kuin itä lännestä, mutta olen silti jaksanut lukea miehen blogia kaikki nämä vuodet. Pari Zeldmanin kirjaakin on vielä kirjahyllyssä.

Siksipä pieni koodarityttö minussa sai pienimuotoisen hepulin, kun tuttu nimi ilmestyi Instagram-kuvieni yhteyteen. Joku aika sitten hän alkoi seurata kuviani (kyllä, juuri niitä, joissa on pannukakkuja ja merenrantaa vuorotellen, todellisia taidonnäytteitä siis) ja on tykännytkin joistakin. Zeldman. Minun kuviani! Maailma on pieni. Hihii.

« Older posts

© 2024 Matkalla

Theme by Anders NorenUp ↑