Kategoria: Web-standardit (Page 2 of 14)

Ihailin ystävän pikkuruisen läppärin pikkuruista näyttöä. Ajattelin ääneen, kuinka kätevää olisi sujauttaa moinen söpöliini reppuun ja mennä, mutta ystävä itse ei ollut samaa mieltä. ”Aina saa olla skrollaamassa, ja yhteys on tolkuttoman hidas”, hän puhisi, enkä ensin ymmärtänyt. Skrollaamassa? Hidas?

Pienellä ruudulla resoluutio ei voi olla mitä tahansa, tajusin, kun demonstroitiin. Monia sivuja saa vierittää paitsi pysty-, myös vaakasuunnassa, kun nykytrendi on jo unohtanut 800×600-ihmiset, pienemmistä resoluutioista nyt puhumattakaan. Loman ajan mobiilisti surffailleena sama ärsytys oli tuoreessa muistissa – niin kuin myös hitaus.

Nopeiden laajakaistojen aikana hitaampien yhteyksien omistajat ovat auttamatta kyykyssä, etenkin kun lisäbonuksena monilla sivuilla vielä sisältö jää kokonaan näkymättömiin ennen kuin jokin tuikitärkeä lepattava härpätin on kokonaan latautunut. Jäi nimittäin Hesarikin lukematta grps:n yli. Eikä nopeuseron edes tarvitse olla kovin suuri! Jos minun yhteysnopeuteni onkin 6M, on se ihan muuta toista kuin ystävälle ”kevyeen asiointiin” myyty 1M. Kuinkahan monta virhettä ihmiset tekevätkään, kun hätäpäissään klikkailevat nappeja ja linkkejä yhä uudestaan luullessaan, ettei tehtävä ensimmäisellä kerralla onnistunut, vaikka kyse onkin siitä, että homma toimii niin tavattoman hitaasti? Eipä taideta veppitaloissa enää palvelujen toimivuutta eri nopeuksilla huomioida, saati sitten testailla, vaikka se joskus oli yhtä lailla käytäntö kuin selainyhteensopivuuden varmistaminen. Ai niin…

Yhtä iso yllätys oli se, kuinka monet tututkin sivut käyttävät ties mitä laajennuksia, joita ei julkisten päätteiden selaimiin ole tietenkään edes asennettu, eikä kaikkiin koteihinkaan (elleivät taidot riitä, sillä kaikki eivät ole syntyneet hiiri kädessä). Joillakin sivuilla ei pysty navigoimaan ollenkaan, joten käyttämättä jäi. Joitakin ei näy ollenkaan. Sitä voisi jo sanoa jonkinasteiseksi käytettävyysongelmaksi, joka viime kädessä puree arvatkaapa kenen nilkkaan. Sillä mitä tekeekään ei-normikäyttäjä? Käyttää niitä tuotteita ja palveluita, jotka sopivat kaikille.

Kun sain vielä samalla visiitillä kuulla dvd-soitinten ja eri maista ostettujen levyjen yhteensopivuusongelmista tältä ihmiseltä, jolla ei ole teknistä solua ruumiissaan, aloin ounastella, että olisi hyvä hetki mainita sananen standardeista, ehkä käytettävyydestäkin, ja tulla kerrankin ymmärretyksi sen suhteen, mitä oikeastaan leipätyökseni puuhailen. Osui ja upposi. Ikävän asian äärellä syntyneessä yhteisymmärryksessä kummankin maailmankatsomus avartui. Paremman käytettävyyden sekä yhtenäisten standardien peräänkuuluttaminen maistui harvinaisen hyvältä siinä jäätelön ja mansikoiden kyytipoikana.

Epilogi: Sivumennen sanoen olen sitä mieltä, että se epatto, joka keksi ohuenohuet mitkä tahansa viipaleet, joutaisi tekemään voileivät koko pataljoonalle niin, että jokaisen leivän päälle tulee yksi kokonainen viipale. Repaleita ei sallita. Seuraa voisi tehdä se toinen, jonka keksintöä ovat sulate- ja fetajuustorasioiden foliokannet.

No jee, kannatti Zeldmanin tupeloida Flickr-tilinsä kanssa, kun mieheltä pukkaa nyt harva se päivä laadukasta luettavaa – niin kuin nyt vaikka tämä jälkimainingeissa kirjoitettu The Power of Positive Whining. Zeldmanin johtavana ajatuksena on, ettei kokemus ole yhtä kuin fakta, ja että jos ei koskaan mistään valita, ei mikään myöskään ikinä parane – mutta valittaakin voi monella tavalla.

”As a web professional, I value user feedback even when it’s exactly what I was afraid of hearing. As a web professional, I value user feedback even when the user is ’wrong’. Like, when the user misses the giant red headline and the big fat subhead and the clearly stated error message and the grotesquely large exclamation point icon in the unpleasantly intrusive ’warning’ triangle. A user can miss everything you put in his path, and call you on it, and the user is never wrong, even if there is nothing more you could have done to help him understand. The user is never wrong because experience is experience, not fact.”

Käyttäjä ei ole väärässä, mutta suunnittelija voi olla, ja omaa tahtoaan itsepäisesti läpi ajava päällikkö sitäkin enemmän. Joskus kannattaisi kuunnella, käyttäjiäkin.

Muuta kivaa luettavaa tänään:

• NMK: Mobile & handheld usability testing: miksi kaikkien web-sivujen toimivuus kannattaisi testata myös mobiiliympäristössä.
• justaddwater.dk: Why Web Standards Matter (Case Study): kouriintuntuvia opetuksia siitä, miksi standardien noudattamisessa on järkeä.
• Functioning Form: User Experience Software: hyvä lista erilaisista työvälineistä web-suunnittelijoille. Onko kenelläkään kokemusta näistä?

Ai niin, ja tänään alkoi loma!