Olen nyt viikon päivät ihmetellyt Twitteriä, joka tuntuisi näin nopeasti ajateltuna olevan jonkinlainen pelastava palvelu niille, joilla on pakottava tarve blogata alituiseen kuulumisistaan. Twitterin idea kun ei ole sen ihmeellisempi kuin simppelisti ilmoittaa muulle maailmalle vastaus kysymykseen: ”What are you doing?” – vähän samaan tapaan kuin mitä olemme tottuneet julkisissa liikennevälineissä käydyissä kännykkäkeskusteluissa kuulemaan. ”Mis oot?” ”Bussissa.”
”Twitter is a community of friends and strangers from around the world sending updates about moments in their lives. Friends near or far can use Twitter to remain somewhat close while far away. Curious people can make friends. Bloggers can use it as a mini-blogging tool. Developers can use the API to make Twitter tools of their own. Possibilities are endless!”
Ja tietysti homma toimii myös mobiilisti. Tekstiviesti Twitteriin, ja ta-daa: taas maailma tietää missä mennään.
Yhtäkkiä tunnen itseni satavuotiaaksi, kun Skypen ja Messengerin statusilmoituksissa tuntuu olevan minulle ihan riittävästi tilainformaatiota.
näinhän se menee: http://mashable.com/2007/03/11/twitter/
Mainio. :-D