Olikohan se juuri tänään, kun kollegan kanssa tuli puhetta siitä, kuinka yhä edelleen sovellan kouluaikoina opittua tapaa jäsentää arkea kirjoittamalla asioita ja ajatuksia auki paperille. Listoja, lauseita, ranskalaisia viivoja, yhtäläisyysmerkkejä, nuolia, hakasulkeita. Oikealla kynällä oikealle paperille, mieluiten ruutuvihkoon, ei hienosti mobiililaitteeseen. Minä olen se, joka jättää tietokoneen pois palavereista ja kirjoittaa sillä koulussa opitulla, vanhanaikaisella tavalla. Vuosien aikana luennoilla, seminaareissa ja konferensseissa istuessa olen oppinut poimimaan olennaisen, jäsentämään sitä, kirjoittamaan sen ylös. Kirjoitan, että ymmärtäisin ja että muistaisin. Kirjoitan, että muutkin ymmärtäisivät. Kynä kädessä ajatus tuntuu luistavan paremmin.
Bloggaaminen ei tapahdu kynä kädessä, mutta sekin on yksi tapa harventaa informaatioviidakkoa. Siksi ajatus bloggaamisesta näkyväksi tuotettuna ajatteluna tuntui oikealta ja sopivalta. ”Kirjoittaminen on tutkimuksilla todistetusti verraton oppimisen väline. Kirjoittaessaan ihminen jäsentää tietojaan. Kirjoitettuun voi toinen tarttua ja viedä ajatuksia eteenpäin. Bloggaaminen valmentaa kirjoittajaa sietämään keskeneräisiä ajatuksia”, toteaa Anne Rongas Blogien opetuskäyttö -blogissaan, joka on yksi harvoista kotimaisista verkko-opetuksen blogeista ja jo siksikin mainitsemisen arvoinen. Mutta on siellä myös paljon ajattelemisen aihetta ja kaupan päälle mukava, konstailematon ote, josta hyötyvät varmasti etenkin ne, joille tämänkaltainen ajatusten jäsentely on vielä uutta ja jännittävää.
