Koska olen nurissut jo pidemmän aikaa (vuosia?) hyvän kahvin puutetta työpaikoilla, oli vihdoinkin aika tehdä asialle jotain ihan itse. Kimmokkeena toimi viikonlopun reissusta mukaan tarttunut söpö vaaleanpunainen kahvipannu ja tumma skånerost, ja a vot, nyt kelpaa. Hyvää kahvia tuli.
Jostain syystä olin arastellut pitkään koettaa kahvin tekemistä tällaisella pannulla, mutta kun kerran rohkaisin mieleni, niin sehän oli helppoa kuin heinänteko. Kuinkahan monta muuta asiaa jää elämässä kokeilematta siksi, että sen kuvittelee olevan ihan liian vaikeaa tai että lopputulos on kuitenkin kehno?
Pressopannu + skånerost <3
Pressokahvi on ihanaa, oon itekin siemonut moista jo monta vuotta (kotona).
Jos tykkäät tummasta, vinkkinä kai aika uusia tai itse en ollut ainakaan nähnyt ennen pääsiäistä: kun Nordqvistilla on ennenkin ollut se Franskrost (saa joka kaupasta, samaan sarjaan on tullut kolmisen uutta tummaa, joista yksi jopa Reilua. Bongasin näitä Kampin ostarin isosta K-kaupasta. Mieli teki ostaa tietty kaikki, mutta aloitin kumminkin Indonesia-nimisestä, jonka luvattiin olevan pehmeää ja kivaa. Onkin.
Nää ei sitten oo kauhean halpoja, hinnat alkaa nelosella ja kutosella.
Kahvipakettia ostaessa kannattaa 1) suhteuttaa kustannukset kuppia kohden, 2) palauttaa mieleen miltä se Kulta Katriina taas maistuikaan, sekä 3) muistella miten helposti sitä maksaa 2-3 euroa kupillisesta mitä tahansa sumppia kahvilassa.
Ja hyvän kahvin aikaansaamalle mielihyvälle on vaikea laittaa hintalappua sillekään.
Tonio tuossa jo tärkeimmät tiivisti. Ei kannata tuhlata aikaa ja rahaa huonoon mokkaan.
Niin ja tumman paahdon poroja ei tarvii niin paljon, kuin peruslitkun kanssa, niin tulee jo täyteläistä settiä.
Jazmanaut, eri mieltä. Turha hyvää tummaa on pilata sillä että tekee siitä _laihaa_ tummaa litkua :-/
Ja minä kun olen pienen elämäni ajan vinkunut miten pahaa kotimainen kahvi on, ja vasta nyt hiihtolomalla älysimme kokeilla tummapaahtoista !
Ensi kerralla viemisinä Ranskasta iso kasa kahvia. =)