Kirjapaitsio

Viikkovitonen on vaikea, vaikea. Viime vuosina kirjojenlukemistahti on tipahtanut pohjalukemiin – kiitos internjetin. Vaikea uskoa että murrosikäisenä vietin kesät nenä kiinni kirjoissa, joita raahasin kassitolkulla kaupunginkirjastosta. Ehkä tällä hetkellä pitäisikin kysyä, että mitkä ovat viisi viimeksi lukemaasi blogimerkintää…

Mitkä ovat viisi viimeksi lukemaasi kirjaa, ja miksi luit juuri ne?
Voisin luetella helposti viisi kesken olevaa kirjaa, mutta muistia on pinnistettävä aika lailla, että muistaisin ne viisi, jotka olen jo selvittänyt kannesta kanteen. Virkapuolelta mieleen tulevat Kompassina asiakas – Näkemyksiä ja kokemuksia käyttäjälähtöisyydestä, josta huomaan aloittaneeni jopa merkinnän tänne blogiin, mutta sittemmin unohtaneeni kirjoittaa sen loppuun, sekä Universal Principles of Design, josta sentään sain muutaman sanan raapustettua.

Kevyemmän osaston lukukokemuksia varten piti ihmetellä tovi kirjahyllyn edessä. Voi olla, että viiden viimeksi luetun joukossa ovat mm. Minttu Hapulin, siis Birdyn Selibaattipäiväkirjat ja Laura Honkasalon Tyttökerho (huono), mutta niiden ohella olen kyllä lukenut jotakin sellaistakin, jota ei nyt omasta hyllystä löydy, ja joka ei mieleen muistu.

Miksikö juuri nämä? Virkapuolella yritän kahlata edes osan saman alan kirjallisuutta, etenkin ne harvat kotimaiset, joita käsiini saan. Birdyn kirjoituksista olen pitänyt verkossakin, joten kirjan lukeminen oli luontevaa. Niin ikään pidin Honkasalon esikoisesta, johon nähden tämä kakkosteos oli valtaisa pettymys.

Kesälomalle olisi tiedossa melkoinen kirjapino luettavaa. Mutta jospa ensin saisin puhallettua pölyt nurkkaan kasautuneesta aikakauslehtikeosta.