BBC:n uutisten Rory Cellan-Jones on vakaasti sitä mieltä, ettei sosiaalisen median härpäkkeitä ole tarkoitettu yli 25-vuotiaille. Päälle nelikymppisenä teknologiatoimittajana Cellan-Jones on pistänyt merkille nuorempien villityksen verkottua ties mitä sivustoja ja ohjelmia apuna käyttäen, mutta mitä jakoa niillä on keski-ikäistyvälle perheelliselle miehelle? Toimiiko edes Twitter?
”After a few days I can’t help noticing one thing about my virtual social life – I don’t seem to have many friends. I have tried to find anyone I know on these sites – but nobody seems to be there. […] By now I am having a bit of luck with Twitter – but I’m beginning to wonder why I signed up. My circle of Twitterers – all of them in my age bracket – include my oldest friend, a Cardiff doctor using the soubriquet TopDoc, and two friends from the murky world of public relations, Suburbman and TheClackster. Soon my phone is twittering with every detail of their mundane lives. ’Not much happening right now. About to take a shower,’ says Suburbman. ’Up at dawn, back hurting. read the Guardian online,’ is the thrilling news from TopDoc.”
Cellan-Jones ei vakuutu alan asiantuntijoiden väitteistä, joiden mukaan yhä vanhemmat ihmiset innostuvat jakamaan elämäänsä verkon ja kännykän välityksellä, vaan pysyy kannassaan, jonka mukaan hän on liian vanha Twitterille ja liian aikuinen MySpacelle. Mutta mikä olisi sellainen väline, joka innostaisi mukaan myös ne päälle nelikymppiset, jotka ovat vielä onnistuneet välttämään verkon yhteisöjä? Vai onko kyse välineestä riippumatta siitä, että toisetkin ovat siellä? Olen pistänyt ilolla merkille muutamaankin välineeseen (mm. LinkedIn) ilmestyneen mahdollisuuden selata automaattisesti omalla koneella / sähköpostiohjelmassa olevaa osoitemuistiota, ja etsiä sen perusteella yhteisöstä kontakteja, mutta ei se vielä liian helppoa ole, eikä aina niin mukaansatempaavaakaan. Onko innostumattomuuden ongelma itse asiassa sittenkin se, että tosielämässä olevia kontakteja on vaikea verkosta löytää, ja yksin on huono huudella?
Kyllä niitä vanhuksiakin sinne pikkuhiljaa putkahtelee…
Juu, varsinkin kun tässä vanhetaan kaikki.
Itse pistäisin rahani likoon tosiaan enemmän sen puolesta, että ns. vanhukset alkavat jakaa enemmän tietoa itsestään + verkottuvat enenevissä määrin puolivahingossa sen kummempia miettimättä, oikean välineen osuessa kohdalle.
Tämä ei tapahtune niinkään isossa myspacessa yms. ns. nuorisomedioissa, vaan palveluissa, joista on heille jotain hyötyä harrastuksen (esim. valokuvaus tai, köhköh, kokkaus) tai muun vuoksi, mutta sisältävät monia uuden maailmanjärjestyksen ominaisuuksia.
Ja jos ei vielä näinkään, niin sitten viimeistään luonnollisen ikääntymisen myötä, kuten marjut jo totesikin.
Olen joskus miettinyt, että pitäisikö kokeilla Jaikua tai Twitteriä, mutta todennut että miksi ihmeessä? Olen yleensä joko kotona töissä tai kotitöissä tai töissä töissä. Kuljen samaa matkaa bussilla edestakaisin ja välillä käyn kaupassa, ketä kiinnostaa? Kulttuuri- tai baarielämykset ovat niin harvinaisia, että niistä jaksaa blogata kunnolla, kun on kerrankin jotain kirjoitettavaa ;-)
Joten tämä päälle nelikymppinen ei ainakaan toistakseksi koe nykyhärpäkkeitä omakseen. Muutenkin huomaan nettikäyttöni muuttuneen yhä enemmän (takaisin?) tiedonhauksi, etsin sekä tietoa että ihmisiä jotka ovat tutkineet haluamaani tietoa. Ehkä joku tähän yhteisesti kiinnostavan tiedon jakamiseen voisi löytyä joku kiinnostava väline? Ehkä sellainen jo onkin, mutta olen ollut offline kun siitä kerrottiin…
No esimerkiksi itse olen kovasti innostunut sosiaalisista kirjanmerkeistä, tässä tapauksessa del.icio.us sekä last.fm-musiikkipalvelusta, joka ehdottelee samankaltaista musiikkia sen perusteella mitä winampillani kotistereoihin pukkaan:
http://del.icio.us/lumina
http://www.last.fm/user/icvama/