Tero Lehto kirjoittaa asiaa kännyköiden soittoäänistä, jotka usein tuppaavat särkemään korvia särinällään ja kehnolla äänenlaadullaan, jos itse kappalevalinta ei sitä muutoin tee.
”Rätisevä monoääninen musiikkikappale pärähtää soimaan, kun työkaverin kännykkä on jäänyt yksin pöydälle. Taas on haettu uusia soittoääniä. Vaan voi itku, miksi nuo kaupalliset soittoäänet ovat niin korvia särkevän heikkolaatuisia?”
Niin tuttua! Koska etsin jatkuvasti Teron lailla kännykkääni riittävän rätinätöntä, mutta silti miellyttävää soittoääntä, olen joutunut kuuntelemaan ja kokeilemaan mitä hirveimpiä esityksiä, ja silti tyytymään kompromissiin, joka sekin volyymin ollessa riittävän suurella saa veren vuotamaan korvakäytävistä. Ainakin omassa käytössäni olen havainnut, että soittoääninä toimivat parhaiten suhteellisen simppelillä melodialla varustetut kappaleet, joihin ei ole tungettu joka raidalle tavaraa eikä etenkään massiivista lyömäsoitinarsenaalia. Sellaiset saattaa vielä pystyä erottamaan myös silloin, kun kännykkä on jossain repun pohjalla, eikä ääni sekaannu ympäristön hälyyn.
Silloin kun aidoista soittoäänistä ei kukaan vielä ollut kuullutkaan, toimi Leevi & The Leavingsin En tahdo sinua enää useamman vuoden uskollisena kumppaninani, mutta sen jälkeen vaihtuvuus on ollut tiheämpää. Iron Maidenin Aces High -kitarariffi toimi sekin aikansa (myös mukavana muistona menneistä), mutta truetone-muotoon puristettuna senkin viehätys on kadonnut. Tällä hetkellä koeajalla on Red Hot Chili Peppers ja Suck My Kiss -intro, mutta vaikka kyseinen pätkä onkin mitä mainioin, ei sekään toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Tero kyseleekin suosituksia parhaista (ilmaisista) soittoäänistä, ja minä voisin tehdä saman tempun. Mikä soittoääni sinulla on puhelimessasi ja miksi?
Mulla on ollut Kraftwerkin Robotsista leikattu pätkä jo useamman vuoden käytössä. Tuskailut heikosti tehdyistä soittoäänistä hävisivät aikanaan Noksun 7610:n myötä, kun siinä voi valita soittoääneksi minkä tahansa mp3-muotoon pakatun äänen.
Eli PC:llä leikkaan ja muokkaan haluun äänen ja siirrän sen puhelimeen.
Mulla ei jostain syystä tuo äänimaailma pelittänyt 7610:ssäkään edes mp3:lla, liekö puhelimeni ollut maanantaikappale tai jotain. Mutta seuraavaksi varmaan pitäisikin sitten opetella leikkaamaan ääniä, se taito näetsen vielä puuttuu.
Soisin tosin että olisi jokin helpompikin tapa, tai äänet parempilaatuisia.
Minulla on niin vanha puhelin, ettei siihen saa mp3-soittoääniä. Käytän värinähälytystä jo siksi, että on perin kiusallista istua bussissa kuulokkeet päässä ja jättää kuulematta puhelimensa piipitys, vaikka kaikki muut sen kyllä kuulevat.
Voi olla, että minulla on myös traumani yhdestä 90-lukuisesta kirkkokäynnistä…
Joku voisi väittää, että tässäkin on menty takapakkia. Aikoinaan soittoääniä suunnittelivat ammattilaiset, ja ne saattoivat parhaassa tapauksessa soveltua äänellisesti erityisen hyvin juuri soittoäänikäyttöön. Nykyään kuka tahansa voi tunkea ääneksi mitä vain miettimättä, ettei hyvä kappale ole automaattisesti hyvä soittoääni.
Soittoäänenä on pianon pimputusta yhdestä progebiisistä, tekstiviestiäänenä hissin saapusimispimpelipom ja palaverimuistutuksena joko pingispallon ploplottelua tai hiukan shokeeraavampi huuto+räsähdys.
Kaikki omasämpläämiä. Eipä sekotu kenenkään muun ääniin. Joskus tosin pidän äänettömänä. Silloin vain vibraa. Tai ei mitään.
Noin puoli vuotta sitten panin oman kännykkäni äänettömälle värinähälytykselle, ja sille asetukselle se on jäänyt. En ole katunut.
Värinähälytys voisi muuten olla ihan jees, mutta sukupuoleni edustajilla on harvoin siihen vaadittavia taskuja, käsilaukussa värisevästä kännykästä kun ei paljon iloa ole. :-( Siksi tarvitsemme soittoääntä, mielellään hyvää sellaista.
Itselläni on ollut lähes aina käytössä edesmenneen Killerin Watching Waiting, niin yksiäänisenä, kuin myös moniäänisenä. Vaikka kuinka olen yrittänyt löytää sen tilalle parempaa, niin ei vain ole löytynyt. Biisi itsessään ei ole kummoinen, mutta siis soittoäänenä paras kaikista.
Minusta soittoäänen ei pidä olla se alkuperäinen biisi. Ehkä osittain siksi, ettei se kännykästä huudatettuna kuulostaa miltään muulta kuin rätinältä, mutta myös siksi että siitä katoaa se soittoäänien viehätys.
Soittoääneen kun kuuluisi olla vain joku toimiva osa kappaleesta.
(Kännykkämaailmassa näköjääni kaikki mahdolliset asiat menevät nykyään vain huonompaan suuntaan.)
T2-tunnari. Toimii. Paitsi että on melkein aina pelkällä tärinällä.
Minulla ei ole moniäänistä, vaikka ilmeisesti olisi mahdollistakin. Bubble Bobblen teema ja Iron Maidenin The Trooper ovat ne perusäänet, mitkä soivat.
Korteni kekoon:
http://jazmanaut.blogspot.com/2007/01/tstp-tulikin-mieleeni.html#links
Yksiääninen, Mancinin Baby Elephant Walk http://en.wikipedia.org/wiki/Baby_Elephant_Walk toimi monta vuotta. En edes muista, miksi vaihdoin sitten lankapuhelinta imitoivaan ring-ringiin. Ehkä se kuuluu paremmin. Ihan kuin muka edes tykkäisin puhelimessa puhumisesta, hah.
En ole edes selannut puhelimeni soittoääniä läpi, koska kapulan saatuani laitoin sen äänettömäksi ja sellaisena on pysynyt. Värinä toki välillä muistuttaa ja musiikin feidaantuminen kuulokkeista on ehkä yleisin ”ääni” joka muistuttaa tulevasta puhelusta.
Edellisessä puhelimessa oli hyvä kokousmoodin piippaus jonka yksittäisen merkkiäänen oppi kuulemaan alitajuisesti vaikka puhelin olisi miten kaukana takin taskussa naulakossa. Nykyisin en katso tarpeelliseksi pomppia puhelimeni takia minnekään. Jos puhelin on yli metrin päässä, niin siihen on syy. Perustelen ”epäsosiaalista” suhtautumistani puhelimeeni sillä, että olen mieluummin sosiaalinen ihmisille ympärilläni kuin kontaktilistalleni.
Puhelimeen vastaamisen tarpeellisuus onkin jo kokonaan toisen, filosofisemman keskustelun paikka… :-)
Niin, se on totta.
Muuten, kun nyt luurin äänistä puhutaan, niin voiko jossain puhelimessa muokata sitä operaattorin tuuttausääntä?… eli kun yrittää soittaa jollekin… Minä ainakin olen kuunnellut sitä vakioääntä jo vähän liian pitkään elämäni aikana…