Informaatioarkkitehtuuri on muualla maailmalla tunnetumpi termi kuin Suomessa, jossa se uppoaa helposti verkkosivujen vuorovaikutussuunnittelun ja käytettävyyden syleilyyn. Ei sillä etteivätkö nämä kaikki olisi läheisissä tekemisissä keskenään, kyllä ovat. Mutta väittäisin, että informaatioarkkitehtejä on meillä suhteessa paljon vähemmän.
Amerikan blogeista on jo pitkään saanut lukea tiukkaa määrittelyä siitä, mitä informaatioarkkitehtuuri on ja ei ole, ja mitä sitä ammattinsa puitteissa harjoittavat oikein tekevät ja eivät tee. Sama keskustelu velloo myös postilistoilla ja keskustelupalstoilla, joten kai sen määritteleminen sitten on varsin tärkeää. (Käytettävyyden, anteeksi, käyttökokemuksen puitteissa olen huomannut venyväni mitä ihmeellisimpiin aktiviteetteihin, joita en muutama vuosi sitten olisi osannut kuvitellakaan, joten tarkat määrittelyt on joutunut jättämään sikseen jo hyvän aikaa sitten.)
Mutta oli ammatti ja työnkuva mikä tahansa, niin kyllä siihen aina liittyy myös peruspullaa, siis työvälineitä, -tapoja ja dokumentointia, ei vain hienoja teorioita ja maailmojasyleilevää konseptointia. Usein se konkreettisella tasolla manifestoituva pulla sattuu vielä olemaan se, joka on helpoimmin myös kadunmiehen käsityskyvyn sisällä, eikä sitä siksikään sovi hyljeksimän. Ehkä tästä syystä rypistin otsaani lukiessani tämän vimeisimmän määritelmän siitä, mistä informaatioarkkitehtuurissa on kyse:
”IA is not about hierarchies, card sorting, sitemaps and wireframes. It is about solving information problems, designing information solutions and thinking about how information embeds itself within people’s lives. Sure, you may need to deliver something to a client at the end of the thinking process, but it does not need to, and maybe should not, be a hierarchical site map and wireframe stack.”
No haloo! Eiköhän informaatioarkkitehtuuri ole tätä kaikkea. Kaikki tämä on osa samaa työtä. Eipä taitaisi asiakas päätä silittää, jos suureellisesti ilmoittaisin suunnittelevani ”informaatioratkaisuja” vailla konkretiaa siitä, kuinka homma pitää käytännössä toteuttaa. Sivukartat ja rautalankamallit ovat osa dokumentointia siinä missä käytettävyyden puolella listataan testiraportteihin ongelmia ja niille korjausehdotuksia. Tekeekö arkkitehti ”tilaratkaisuja” vailla pohjapiirroksia ja laskelmia? Enpä usko.
Kai meistä moni haluaisi, että meille maksettaisiin siitä ajattelusta ja abstraktista ”suunnittelusta”, oli se sitten ”käytettävyyssuunnittelua” tai ”informaatioarkkitehtuurin suunnittelua”, mutta ikävä totuus on todellakin se, että ajattelun tasoa mitataan usein niiden lopputuotteiden avulla. Joten olen kyllä samaa mieltä, että tuo lainaamasi määritelmä ottaa vähän liian abstraktin näkökulman aiheeseen.
Informaatioarkkitehtuuri-käsite on tosiaan Suomessa aika matalalla profiililla, mutta saapa nähdä lähteekö se enemmän yleistymään tuolta yritysarkkitehtuurien puolelta, koska perinteisen systeemityön puolella on alettu puhua informaatioarkkitehtuureista yhä enemmän. Silloin tosin viitataan paljon vaikeammin mallinnettavaan kokonaisuuteen kuin verkkopalveluiden informaatioarkkitehtuurit, mutta yhtä lailla monet samat periaatteet pätevät sielläkin. Ainakin jos ajatellaan että informaatioarkkitehtuurin mallintaminen on enemmän väline jonkun muun tavoitteen suorittamiseksi – ei siis mitään kovin konkreettista yksinään.
Eksyin sivuillesi, kun etsin tietoa koulun tehtävään informaatioarkkitehtuurista ja käytettävyydestä. En edes tiennyt, että informaatioarkkitehti on ihan oikea ammatti :) Oppia ikä….
Eikös se vähän joka ammatissa mene niin, että joku pieni joukko haluaa vain suureellisesti suunnitella ja odottaa että muut toteuttaa. Sitten kun joutuu työelämään, niin arki lyö vastaan.
Minusta se kai olisi jo kovin tylsääkin, ettei saisi tehdä ihan oikeita töitä ;)