Eivätpä kännyköiden keksijät toden totta tienneet, kuinka innovatiivisia niiden käyttäjät voivat olla. Paitsi että nykypuhelimessa on kamera, radio, musiikkisoitin ja nettiyhteys, sitä käytetään myös herätyskellona, pullonavaajana (en tosin ole koskaan ymmärtänyt että kuinka) ja kirjanmerkkinä, monesta muusta käyttötarkoituksesta puhumattakaan. Ja tietenkin kännykän käytöllä on myös monenlaisia sosiaalisia ulottuvuuksia, sopiihan se vaikka ei-toivotun seuran hätistämiseen: Women use mobiles to deter chat-ups.
Onhan tästä ollut puhetta ennenkin; kuinka naiset kantavat puhelinta mukanaan turvallisuussyistä ja puhuvat siihen estääkseen lähemmän tuttavuuden teon, ja jälleen on tehty yksi tutkimus, joka vahvistaa näitä tuloksia. 82 prosenttia naisista tuntee olonsa turvallisemmaksi liikkuessaan puhelimen kanssa.
”Women are using mobile phones as a symbolic bodyguard, in the way that they used to use a newspaper or magazine as a psychological barrier to deter people from approaching them. […] What is particularly interesting is that they’ll pretend to scroll through messages, or even pretend to be talking on it if they think you’re looking at them, but don’t want interaction.”
Surulliseksi on mennyt tämä ihmisten välinen kanssakäyminen. Surullista on se, etteivät osapuolet ymmärrä toistensa viestejä ilman apuvälineitä, vaikka luulisi tollommankin tajuavan, että katsekontaktin välttely ja ilmiselvä kiusaantuneisuus eivät ole kutsuja tulla heittelemään iskurepliikkejä. Surullista on sekin, ettei sitä voi sanoa ääneen sille onnettomalle, joka lähestymistä yrittää. Ja surullisinta kai se, että pitää paeta kännykän tai sanomalehden taa siksi, että aina löytyy niitä uuvatteja, joille ei ei kelpaa vastaukseksi. Mitähän tästä kaikesta pitäisi oikein ajatella.
Tutkimus ei kerro sitä, minkälaisia viestejä miehet kännyköillään välittävät: toimiiko mobiililaite nykyisellään niin kuin auto ennen muinoin?
