Hiljattain Saksassa tehty tutkimus mobiilista käytettävyydestä (pdf saksaksi) puhuu karua kieltä: melkein kaksi kolmasosaa tutkimukseen osallistuneista 1200 käyttäjästä ei osannut lähettää tekstiviestiä puhelimella, joka ei ollut entuudestaan tuttu. Kaksi kolmasosaa! Helpommin ymmärrettävästä uutisesta selviää myös, että etenkin vanhemmilla ihmisillä on usein vaikeuksia toimia kännyköiden ja muiden uutta teknologiaa hyödyntävien laitteiden kanssa, mutta ei se ole helppoa nuorillekaan: ”Many younger people also find themselves in a state of confusion and irritation when learning to use a new gadget or trying out a different function than the ones they normally used.” [via]
Itse törmäsin vähän aikaa sitten puhelimeen, jolla en ensimmäisellä yrityksellä osannut soittaa, mutta kalenterin käyttö sen sijaan onnistui kuin vettä vain. Jotenkin tulee mieleen se kuuluisa hölmöläisten peitto.
Heh, vitseissä on usein totta toinen puoli, siis. Mun vakihuuliani kommunikaattorista puhuessa on se, että sillä VOI MYÖS SOITTAA.
Teen itse hommia noiden businesspuhelimien parissa ja on hupaisaa, miten vaikeaa on tietyissä porukoissa ymmärtää, ettei esim. kaikkia ominaisuuksia ole pakko änkeä luuriin, vaikka siihen mahtuisi. Mieluummin voisi kehittää vaikkapa käyttömukavuutta.
Tosin täytyy todeta, että minun urani aikana moni asia on mennyt myös parempaan suuntaan käytettävyyshommeleissa! Onneksi, voisi muuten olla motivatsiooni heikossa hapessa.
Totta turiset – tuskin tätä työtä jaksaisi tehdä, jos mitään edistystä ei tapahtuisi. Bisnespuhelimissa tosiaankin se soittaminen tuntuu usein aika toissijaiselta toiminnolta…