Kuilun partaalla

Mobile Phones and other Technology can narrow Social Divides -uutinen kertoo brittiläisestä tutkimuksesta, jossa kävi ilmi, että vastoin yleistä oletusta kännykät voivatkin toimia sosiaalisen kuilun kaventajana. Kännykät ovat yhä useamman ulottuvilla toisin kuin tietokoneet, joiden käytön on nähty jakavan kansalaisia a- ja b-luokkaan. ”For instance, mobile phones are being used by homeless people to avoid the problems of not having a permanent address, leaving a mobile number on job applications. Medical results can be texted to the patient without someone else answering the phone. Elderly folk are playing chess with friends across the world.”

Tämä uutinen, taannoinen kommentti Saavutettava.fi:n artikkeliin ja ärtynyt yritykseni tavoittaa tuttavaa* turhaan sähköpostitse palauttivat tehokkaasti mieleen sen tosiasian, että kaikki eivät todellakaan käytä samoja viestintävälineitä, eikä kaikkia voi tavoittaa ”yleisten” käytäntöjen mukaan. Olisi kuitenkin tärkeää muistaa kuinka toimitaan silloin kun teknisiä apuvälineitä ei ole käsillä. Ei mene aikaakaan, kun postimerkin ostamisesta tulee eksoottinen extreme-elämys. Kaikki eivät kuitenkaan ole naimisissa tietokoneidensa kanssa, ja vielä niitäkin on, joita supernopea kaapeli ei kytke verkkoon vuorokauden jokaisena tuntina.

Muistatteko vielä ne ajat, jolloin luonteva osa verkkosivujen suunnittelua oli huolehtia siitä, että niiden koko pysyy riittävän pienenä ja sitä myöten helposti avautuvana myös hitaiden yhteyksien päässä oleville? Eikö vain nykyisin ennakko-oletuksena ole vähintään laajakaistayhteys ja tehokas masiina? Ja kuinka kulmakarvat kohoavatkaan, kun joku reliikki joskus tohtii mainita ääneen nauttivansa yhä modeemin ruksutuksesta? Sehän on melkein yhtä outoa kuin sellainen ihminen, jolla ei ole kännykkää.

* Tietokone oli huollossa, kuulin. Ensimmäisessä päähäni tulleessa ajatuksessa ihmettelin, kuinka tuttuni ei viikkoja (!) kestävän huollon aikana koe tarpeelliseksi hakeutua jonnekin toisaalle sähköpostejaan lukemaan. Toisessa ajatuksessa edellinen hävetti, ja kolmannessa olin kateellinen siitä, että on vielä sellaisiakin ihmisiä, joista sähköinen viestintä ei ole saanut niskaotetta. Alkoi tuntua aika huvittavalta tämä oma jaakobinpainini siitä, ottaisinko läppärin joululomalle mukaan.