Huomaan kehittäneeni vakavahenkisen ihastumistaipumuksen tuotteisiin, joiden konsepti on maailmojasyleilevä tai jotka on tehty luonnonmukaisesti, tavalla tai toisella eettisesti.
Hyvän aikaa El Naturalistan mielipiteitä jakavia jalkineita Helsingin liikkeissä kyräiltyäni otin ja annoin periksi, ja nyt pääsiäislomalla kotikaupunkivisiitillä sitten sijoitin sievoisen summan oheisiin popoihin. Tiesin jo etukäteen, että jos tohdin niitä sovittaa, ne eivät halua enää jaloistani pois. Niinpä tietenkin. Ja paitsi että pidän kenkien robustista ja rosoisesta ulkonäöstä, tunnen samalla myös tehneeni ekoteon, sillä El Naturalista noudattaa tiukkaa ympäristöpolitiikkaa tuotteidensa suhteen. Kengät ovat mm. käsin ommellut ja niissä on käytetty kierrätettäviä ja kierrätettyjä materiaaleja. Pinta on käsitelty luonnonöljyillä (sisältävät mm. oliiviöljyä ja mehiläisvahaa), mikä saa aikaan sen, että ne tuoksuvat erittäin miellyttäviltä, ja niitä voi myös öljytä ihan itse. Useissa malleissa on niin ikään irrotettavat ja kierrätettävät sisäpohjalliset, jotka voi uusia tarpeen vaatiessa. Ja tietysti niillä on verrattain leppoisaa kävellä.
El Naturalistan kenkien käyttökokemus ei kuitenkaan jää pelkkiin jalkineisiin, vaan ylettyy pakkaukseen saakka. Valkaisematon ja luonnonmukainen kenkälaatikko on itsestäänselvyys, mutta mitä en ennen ole nähnyt, on mukana tuleva kenkäpussukka (sopii varmaan muuhunkin käyttötarkoitukseen) sekä viherpiipertäjäimagon kruunaava pussillinen vihreää luomuteetä.
Ja ettei nyt ihan hippilinjalle menisi tämä ylistys, niin kerrottakoon vielä se, että talouden karskimpi, vihreästä teestä systemaattisesti kieltäytyvä osapuoli löysi niin ikään mallistosta silmää miellyttäviä jalkineita. Huomion arvoista tosin on, että verkkokaupasta tilatessa hintaa kengille tulee parikymppiä enemmän kuin jos jaksaa vaivautua liikkeeseen saakka. Seuraavaksi pitääkin kysäistä Espanjan kirjeenvaihtajalta josko kenkiä saisi sieltä Suomea edullisemmin – liikkeeseen kun jäi vielä monenmonta ihanaista paria.
Ihan sun näköiset popot.
El Naturalistat on ihan parhaita! En ole juuri muita kenkiä käyttänytkään moneen kuukauteen. Maksavat toki kohtalaisesti, mutta kävelymukavuus on ihan omaa luokkaansa. Ja se vihreä tee kenkien mukana – onko hipimpää.
Ihan jeesin näköisiä ja vakuuttavaa kamaa tolleen ympäristönäkökulmasta. Syys/talvimallistosta ei kuitenkaan sattunut silmiini ensimmäistäkään mallia, joissa olisi gore-texiä tai vastaavaa vedenpitävyyselementtiä. Helsinkiläiseen talvikäyttöön ei voi oikein muunlaisia kenkiä ajatella.
Popot on käsitelty aikas perinteisellä menetelmällä eli mehiläisvahalla. Ilmeisesti seassa tai ennen vahaamista on käytetty oliiviöljyäkin, ihan puhtaalla mehiläisvahalle ne eivät dunkanneet. Vahakäsittely ei ’ihan’ vedä vertoja kore-teksille, mutta hylkii kuitenkin vodaa. Oliiviöljy kyllästää patiinit. Ihan samaa tekniikkaa voi tietty käyttää minkä tahansa nahkakenkien kanssa. Meihiläisvahan ominaisuus on toki sellainen, että sitä saa tai joutuu holvaamaan nahkaan varsin tiheällä syklillä, jos aikoo Helsingin ikiloskassa tarpoa.
Saumoista kengät alkavat työntää suolalla terästettyä sulanutta loskaa läpi, vaikka kuinka käsittelisi eettisesti kasvatettujen mehiläisten vahalla tai biodynaamisella puolukkauutteella. Helsinki on tyly paikka kengille.
Helppohan se on siellä Parseloonassa, kun eivät sukkia tarvitse talvellakaan. Nurinaa.
Ja kun vaha tukkii nahan huokoset, eivät kengät enää hengitä.