Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle

Valkoisen miehen Facebook

Ei kai pitäisi olla hämmästynyt, vaan vain nyökytellä tietäväisesti, mutta kuitenkin sosiaalisten sivustojen käyttäjistä tehty tutkimus hieman hätkäytti. Luokkaerot nimittäin jylläävät verkossakin, ja miksipä eivät, onhan internet ihmisen elinympäristöä siinä missä muukin. Danah Boyd tulkitsee:

”Facebook and MySpace usage are divided by race/ethnicity and parent education (two common measures of ’class’ in the U.S.). […] These substitutes for ’class’ can be contested, but what is important here is that there is genuinely differences in usage patterns, even with consistent familiarity. People are segmenting themselves in networked publics and this links to the ways in which they are segmented in everyday life.”

Siis: Facebookin käyttäjät ovat useammin valkoisia, hyvin koulutettujen vanhempien jälkeläisiä kuin MySpacen. Osaltaan tätä selittää varmasti se, että Facebook oli alunperin nimenomaan amerikkalaisen Harvardin yliopistoyhteisön oma sosiaalinen verkkosivusto, joka sittemmin laajeni kattamaan kaikki elitistisinä pidetyt Ivy League -yliopistot, ja lopulta koko läntisen pallonpuoliskon. Tutkija itse jatkaa:

”At first glance, it may seem that on the Internet nobody knows who you are (Steiner, 1993). In reality, however, the membership of certain online communities mirrors people’s social networks in their everyday lives; thus online actions and interactions cannot be seen as tabula rasa activities, independent of existing offline identities. Rather, constraints on one’s everyday life are reflected in online behavior, thereby limiting – for some more than others – the extent to which students from different backgrounds may interact with students not like themselves.”

En voi olla ajattelematta luokkaeroja tässä kohdassa käyttöliittymätasolla, ja jotenkin koko ajatus on kiusallinen. Onko aina niin, että Facebookin kaltainen valkoinen ja siisti design korreloituu hyväosaisiin, kun taas MySpacen vilkkuva ja kirjava hässäkkä on nk. alempien luokkien omaisuutta? Kuinka pitkälle tällaista päättelyä voi jatkaa? Ja jos onkin niin, että selvästi käytettävyydeltään kehnompi ja ulkoasultaan rasittavampi sivusto vetoaa vähempiosaisiin, niin seuraava kysymys kuuluu: miksi?

Ja mitä se kaikki tässä bisneksessä tarkoittaa?

3 Comments

  1. erkka

    Facebookin tausta selittää varmasti asiaa enemmän. Avautumisenkin jälkeen kasvua luovat jo nimenomaan siellä olevien verkostot.

    Käyttöliittymätason selitykset tuntuvat omaan korvaan vähän kaukaa haetuilta. Ihmisethän tukkeuttavat omia profiilejaan kaikella kuralla sitä mukaan kuin vain ehtivät. Kaikenmaailman akvaariot ja digidrinkit ovat täysin samaa estetiikka kuin MySpacen taustakuvat…

  2. vipa

    AIhe on varsin hankala ja haasteellinen, tässä päästään helposti vääntämään koko makukäsitteestä ja taiteen estetiikasta. Mikä on hyvää makua/tyyliä ja mikä huonoa? Hyvään makuun on perinteisesti kuulunut järjestyneisyys, erityisesti Skandinaviassa ja Japanissa lisäksi niukkuus. ’Kouluttamattomaan’ makuun taasen mielletään räikeys, ristiriidat ja rehevyyskin. Naamakirjan näennäisen yksinkertainen visuaalisuus on varsin vastakohtaista verrattuna OmaTilan monipuolisuuteen ja sekavuuteen.

    Naamakirjassa on toki mahdollista tunkea profiili täyteen kaiken maailman kuraa kuten Erkka mainitsi, mutta tuon kurankin esillepano on ilmeisen rajattua, mitä tulee variointimahdollisuuksiin.

  3. PA

    Niin, Seiskakin näyttää kamalalta. Ja Suomi24. Kiehtovaa.

    Tutkimushan tehtiin alkuvuodesta. Suomessakin Facebook on räjähtänyt käsiin ihan hiljattain, tänään taitaa tulla 200 000 täyteen. Tapahtuuko maailmallakin vielä vastaavaa kehitystä, ja ovatko jakaumat eri näköisiä parin vuoden kuluttua?

© 2024 Matkalla

Theme by Anders NorenUp ↑