Liki päivittäin huomaan havahtuvani siihen tunteeseen, että tekisi mieli kuunnella jotain musiikkia, mutta ei oikein tiedä mitä. Sitten sitä kyyköttää levyhyllyn ääressä löytämättä mitään tai tuijottaa tietokoneen uumenissa olevia musiikkivarastoja, eikä osaa päättää. Pahimmillaan päättämättömyys ylittää mitä mä paan päälle -dilemman moninkertaisesti. Tai entä jos haluaisi hankkia jotain uutta musiikkia? Sama juttu. Syntymäkaupungissa asuessani saatoin vielä uskoa uskotun levykauppiaan erehtymättömiin suosituksiin, mutta sama ei vielä toimi Helsingissä. On edettävä randomilla, napattava biisinpätkä sieltä, toinen Radio Helsingistä, ja mentävä Stupido Shoppiin. Joskus lykästää.
Siksi oli mukavaa lukea sellaisesta härpäkkeestä kuin The Filter, joka hoitaa tämän likaisen työn musiikinkuuntelijan puolesta. Syötä ohjelmaan muutama lempiartistisi, paina nappia ja katso! musiikkiehdotukset tulevat kuin apteekin hyllyltä.
”It mimics how we come to a conclusion in life. It gathers evidence from a variety of sources and gives them weighting. From this we can work out the probability of an outcome. The software looks at the music you have and compiles playlists based on the relationships between tracks. It’s a software download that sits of your computer – it goes through every music track on your computer, and that information is sent anonymously back to our sever. From that we can create a whole series of cross references.”
No, eiväthän ne ehdotukset aina mene ihan nappiin, joukossa voi olla todella outoja ylläreitäkin. Mutta en minäkään uskonut aikanaan PMMP:n Rusketusraitoja kuunnellessani, että saattaisin joskus tykätä bändistä ihan oikeasti. Joskus outojen joukosta voikin löytää helmen.
