Jos tämä näky ei saa käytettävyystyöläistä ilahtumaan, niin en tiedä mikä saisi. Olen antanut myös kertoa itselleni, että korkin alta löytyvä Herra Hakkaraisen omenalimonadi on mainiota juotavaa – itse en hedelmäesansseille lämpene. Vahinko vain, että tuottajaportaan, eli Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan sivut ovat niin kaamea flash-hässäkkä, että tekee mieli mennä sängyn alle itkemään. Koittakaapas löytää sieltä vaikka panimon tuotevalikoima, tai kytkeä äänet pois. Saattaa tulla touhussa äitiä ikävä. Mrr.
Tuollaisia korkkeja en olekaan nähnyt sitten 80-luvun alkupuolen :)
Miinuspuolena taitaa olla terävät reunat.
Mutta ei kuitenkaan niin terävät reunat kuin niissä vielä vanhemmissa korkeissa jotka avattiin sivuttain. Tuota kuvassa oleva mallia mainostettiin Aku Ankassa, muistan. Se on nimenomaan sellainen ettei lapsille tule haavoja sormiin, sanoivat veljenpojat.
Höh. Ei siis avata sivuttain, vaan korkin sivusta ja siitä avautuvaa tervävää metallirimpsukkaa korkin ympäri vieden.
Ja net, jotka ovat tarpeeksi vanhoja muistavat kuinka hyvät Kissanaisen kynnet sai niistä ”sivusta avattavista” :o)
Kissanaisen kynnet? Ei tunnu mitenkään tutulta. Ehkä en ole tarpeeksi vanha :)
Kynnet, kynnet! Olen tarpeeksi wanha!
Pni, no höh. Kun se ”sivusta vedettävä” korkki oli avattu ja siitä oli irrotettu kaikki ylimääräinen kuten se repäisynökkäle häntineen, jäi hohtavan värinen taipuisa pellinpala. Siitä sormenpään ympärille mahtava kynsi, mieluiten kaikkiin kymmeneen jos löytyi korkkeja :)
Toinen vaihtoehto oli kilpailla kuka saa repäistyä pisimmän pellinpalan korkista.