Aamun Helsingin Sanomien yleisönosastossa nostetaan jälleen esille aihe, joka jaksaa puhuttaa säännöllisin väliajoin: missä viipyy vanhuksille tehty matkapuhelin (maks.)? Mielipiteen kirjoittaja oli yrittänyt löytää 80-vuotiaalle äidilleen sopivaa, riittävän helppokäyttöistä puhelinta, mutta törmännyt pelkkään ei-oo:hon. Aika kuvaavaa on se, että kaikissa liikkeissä oli kuitenkin muistettu mainita, että vastaavaa kysyntää on erittäin paljon, mutta tarjontaa ei ollenkaan.
”Netistä kyllä löytyy vanhoja uutisia, joiden mukaan tämä tai tuo valmistaja ryhtyy suunnittelemaan tai peräti valmistamaan selkopuhelimia vanhuksille. Tietäisi vain, mistä näitä puhelimia löytyy. Ikäihmisen puhelimessa tulisi olla yksi tai kaksi toimintoa: puhelin ja mahdollisesti tekstiviesti sekä niitä tukeva ’puhelinnumeromuistio’. Ehdottomasti ei mitään muuta. Riittävän isot näppäimet ja selkeä näyttö. Ei pitkiä valikkopolkuja, vaan kukin toiminto yhden painalluksen päässä.”
Kirjoittaja epäilee, että valmistajien haluttomuuden takaa löytyy puhtaasti myynnillisiä syitä: yksinkertaiset puhelimet olisivat niin halpoja, että niillä olisi vaikeaa tehdä voittoa.
”Jos Nokian kiinnostuksen puute kuitenkin johtuu siitä, että suunnitteluosaston graafikoilla on kiire luonnostella uusien älypuhelimien näppäimistöä ja käyttöliittymää, lupaan henkilökohtaisesti piirustaa kyseisen puhelimen. Ei kestä kauan eikä maksa mitään. Sopivien puhelimien puute lisää vanhojen ihmisten turvattomuutta ja vähentää heidän mahdollisuuksiaan pitää yhteyttä läheisiin ihmisiin.”
Kunpa se olisikin niin yksinkertaista. Ja kunpa joskus saisin lukea jostain lehdestä jonkun puhelinvalmistajan vastineen näille kirjoituksille.
Cebitissä esiteltiin tuollaisia viime vuonna. Kovin olivat rumia ja ikäviä. Valmistajat tapaavat väittää, etteivät ihmiset halua ostaa rumia ja ikäviä puhelimia ja näin korostaa jonkinmoista heikkouttaan.
Heikkonäköisellä isomummollani oli aikoinaan lankapuhelin, jossa oli suuret painikkeet. Ei sekään kaunis ollut, mutta ilmeisesti täytti tehtävänsä. En tiedä, myydäänkö tuollaisiakaan enää.
Tuo on minusta jotenkin ihmeellinen väite, että yksinkertainen ja helppokäyttöinen puhelin olisi automaattisesti ”ruma ja ikävä”. Sanoisin, että on kyllä suunnittelijan ammattitaidottomuutta ellei osata suunnitella yksinkertaisia ja silti myös visuaalisesti miellyttäviä laitteita.
Toisekseen kun hätä ja tarve on suurin, niin luulen, ettei ulkoasu ole se ensimmäinen valintakriteeri.
Minä en siis väitä, että niiden pitäisi olla ikäviä. Näkemäni vain olivat.
Olin yhdellä ekskulla Nokialla viime syksynä ja kysyin asiasta, kun se nousi muutenkin puheeksi. Esiintyjä totesi, että ei kannata, sillä ihmiset eivät halua profiloitua vanhuksiksi hankkimalla vanhuspuhelinta.
Muu yleisö katsoi minua duh-ilme naamallaan. Että mitä se nyt tuollaista kysymään, kun tämähän on vanha juttu jo ja kaikki tietävät, ettei sellaista puhelinta kukaan kuitenkaan hankkisi.
Jos kysyntää kuitenkin on, niin luulisi että näitä sitten joku ostaisikin. En tuota hintaväitettäkään oikein niele, kun Nokialla on nykyäänkin puhelimia, jotka maksavat reilusti alle satasen, ja tuollainen selkopuhelin menisi varmasti kaupaksi samoilla hinnoilla. Tällaista puhelinta etsivien tärkeimpänä kriteerinä lienee kuitenkin puhelimen ominaisuudet ja selkeys, eikä mahdollisimman halpa hinta.
Ehkä puhelinvalmistajien vähäinen kiinnostuu johtuu siitä, että vanhenevat ikäluokat kasvavat vain harvoissa maissa, kuten esimerkiksi Suomessa.
Globaalisti ajatteleville matkapuhelinvalmistajille nämä pienet markkinat eivät ilmeisesti ole kovinkaan kiinnostavia alueita. Miksi tehdä muutamia miljoonia vanhusten puhelimia, kun samalla vaivalla voi tehdä satoja miljoonia lasten puhelimia?
Kyllähän väestö vanhenee käsittääkseni kaikissa länsimaissa, ei tämä koske pelkästään Suomea. Mutta eikö lasten ja vanhusten puhelimille ole kuitenkin periaatteessa samankaltaiset tarpeet: helppoa ja selkeää?
Jos asiakaat usein _Kysyvät_ yksinkertaista ja halpaa peruspuhelinta mutta kuitenkin tarjonnan puuttuessa kuitenkin käytännössä aina _ostavat_ kalliimman vaihtoehdon niin miksi yhdenkään valmistajan kannattaisi tuoda tälläisille markkinoille malleja jotka lisäisivät hallittavien tuotevaihtoehtojen määrää ja vähentäisivät nykyisten mallien myyntiä ?
Valmistuskustannuksissa säästöä ei tulisi kuitenkaan juuri mitään verrattaessa nykyisiin peruspuhelimiin (samat toiminnalliset komponentit, softassa ehkä eroa..) ja todennäköinen asiakaskunta jäisi kuitenkin melkoisen pieneksi ja markkinat olisivat kylästetty hyvin nopeasti (kuka nyt toimivaa mummopuhelinta vaihtaisi uuteen samanlaiseen 3 vuoden päästä..) jolloin mallin taloudellisesti kannattavasta elinkaaresta tulisi turhan lyhyt.
Jotkut olettavat, että pitkällä tähtäimellä kannattaa myydä ihmisille sitä, mitä he haluavat. Toisaalta voidaan väittää, että jos asiakkaat ovat jo valmiiksi vanhoja, he ovat pitkällä tähtäimellä kuolleita…
Mutta kuinka, Jyri, voit sanoa, että he ostavat kalliimman vaihtoehdon, kun tuota yksinkertaista puhelinta ei ole olemassa eikä sen hintaa näin tiedossa. Jos se olisi hyvä ja sellainen kuin halutaan, maksukykyinen vanhus saattaisi maksaa siitä enemmän kuin modattavissa olevasta multikasta.
Maksaahan iPod shufflekin enemmän kuin moni soitin, jossa on oikein näyttö ja kaikki.
Pistä hakusanaksi selkopuhelin.
Löytyy vaihtoehto.
Uutinen tänään Emporia Life tulossa Suomeen
Emporio Life tuli kaupungilla vastaan, niin räpsin kuvia: http://erkka.vuodatus.net/blog/1390580