Tämän päivän termi oli ehdottomasti esteettinen ruuhka.
Kyse oli ulkonäköasioista; siitä, kuinka permanentti, silmälasit, hiuspanta, isot korvakorut ja kolme kultaketjua kaulassa alkavat ahdistaa katsojaa. Mutta sama pätee verkkosivuillekin: joskus tarjolla on niin paljon silmäkarkkia, ettei tiedä minne katseensa pistäisi, ja silloin jotain olennaista saattaa jäädä huomaamatta. Olen itse huomannut monella Web 2.0 -sivustolla olevani niin ihastuksissani monista erilaisista toiminnoista, etten pääse alkua pitemmälle.
Mutta ei esteettinen ruuhka ole aina välttämättä liikaa hyvää, vaan useimmiten asia taitaa olla päinvastoin. Viimeksi juuri tänään kuulin käyttäjien suusta kuinka vilkkuvat mainokset yhdessä liian monien valinnanmahdollisuuksien kanssa saavat ihmisen jähmettymään kuin peuran autonvaloissa.
Lähimaastossa ja blogistaniassa vellova flunssa on saavuttanut myös minut. Nenä laukesi aamulla, eikä tilanne näytä iltaan mennessä yhtään paremmalta. Otaniemen nörttibussissa näin useampiakin nenänniistoja ja kuumeisia katseita. Nyt ei kannata halailla teekkareita eikä vaikutuspiirissään olevia, se on syksyisen räkätaudin aika.
Halata teekkaria – mikä erikoinen ajatus! Voisin kokeillakin mutta tosiaan vasta aistivaraisen riskianalyysin jälkeen…
No mikä ettei teekkari siinä missä kuka tahansa muukin. Ovathan nuo tupsulakit Ota-Onnelan parasta antia. (Ja mulla on kuumetta.)
Tästlähin syytän aina ja ikuisesti tätä postausta kaikesta.
Lupaathan kirjoittaa sitten taas, kun epidemia menee ohi ja teekkareita saa jälleen halata.
Huomaa, että minä pidän nörteistä kovasti jo yläasteajoilta asti. Tarjosin bussissa nuhaiselle vierustoverille nenäliinankin. :-D