Aina toisinaan työläinen on pakotettu istahtamaan taksin takapenkille; joskus sinne lankeaa jopa hemmotellakseen itseään. Viime aikoihin saakka taksikyyti onkin kuulunut niihin elämän pieniin ylellisyyksiin, joita tulee nauttia harvoin, mutta silloin täysin siemauksin. Auto kulkee, maisemat muuttuvat, itse voi istua kaikessa rauhassa, puhumatta, häiriöittä, jos siltä tuntuu. Arjen pieni keidas.
Kunnes kuvioihin tulivat navigaattorit. Yhtäkkiä taksikyydeistä onkin tullut hengenvaarallista huvia, kun kuskit räpläävät navigointilaitteitaan täydessä vauhdissa, aniharvoin kertalaakista oikeaan osuen. Silloin tulee ikävä niitä, jotka ”vain” puhuvat ajaessaan kännykkään; niillä sentään on useimmiten katse tiessä. Kerran olen väistänyt liikennemerkin pelkällä tuurilla, kerran välttynyt peräänajolta, kerran suistumasta sillalta. Kaikki silloin, kun navigaattori on vienyt sen huomion, joka muuten kuuluisi liikenteelle.
Miksi näin? Koska ne penteleet ovat vaikeita käyttää! Syytä on varmasti ollut myös kuskeissa, jotka kenties ovat yliarvioineet kykynsä käyttää laitetta auton ollessa liikkeellä: ”harjoituksen puutetta”- ja ”tää tuli mulle vasta eilen” mutinoitakin olen kuullut. Ne eivät silti ole syy saattaa vaaraan paitsi kyydissä olevaa matkustajaa, myös muuta liikennettä. En tiedä ovatko laitteet pakollisia Suomessa, mutta ainakin Lontoossa niiden käyttöön suhtaudutaan nihkeästi, eikä vähiten siksi, että laitteiden käytettävyys on mitä on:
”I expect lots of drivers would accept satnavs in their cabs if the machines were really easy to use – but to be honest if you have been cabbing for a few years you are not really thinking about what route to take, it’s more like second nature.”
Käytettävyys voi tosiaankin olla joskus elämän ja kuoleman kysymys. [via]
Matkustan sen verran harvoin taksilla, etten ole päässyt kauheasti havainnoimaan, mutta se laite, joka edellisellä kuljettajalla oli, vaikutti ihan kätevältä. Ohjain oli vaihdekepin vieressä ja sitä pystyi ilmeisesti käyttämään varsin hyvin näppituntumalla.
Pitäisi varmaan kysyä tarkemmin taksikuskiblogaajilta.
Taksilla tulee lähinnä reissattua kamalassa kännissä baarista kotiin, mutta ne kerrat kun olen ihan selvänä reissannut, olen usein noista laitteista jutellut kuskin kanssa.
Vantaan takseilla on kuulemma paremmat laitteet kuin Helsingin takseilla. Vantaalaisilla on ratissa nuolet vasemmalle ja oikealle joilla valitaan kirjain. Jos olet menossa Kotikadulle, kuski valitsee ensiksi K:n, sitten o:n ja siitä saattaa jo laite arvatakin koko nimen. Helsinkiläiset joutuvat näppäilemään laitteen näyttöä ja käsittääkseni vielä aina ihan koko kadun nimen verran.
Noh, taksikuskit tietävät paremmin, mutta näin olen asian ymmärtänyt.
Tuli sellasta mieleen, että tuota ennakoivaa tekstinsyöttöä voisi ehkä kehittää, ellei se jo ole ajatukseni kaltainen.
Eli homma tehtäisiin niin, että mikäli osoite syötetään vasta joidenkin minuuttien ajon jälkeen, osaisi karttaohjelma pudottaa ennakoivasta syötöstä ison osan osoitteista; ne minne ei ainakaan olla menossa tällä liikesuunnalla.
Noh, nopea idea ja ehkä jo käytössä, ken tietää.
PA, tuohan kuulostaa kätevältä. Minä olen jostain syystä nähnyt vain niitä laitteita, jotka pönöttävät keskellä kojelautaa kuin cd-soitin ikään. Olen yrittänyt takapenkilät kurkkia käyttölogiikkaa, mutta vielä se ei ole tähän päivään mennessä selvinnyt. Tietojen syöttäminen (nimenomaan näyttöä näppäilemällä) ja reitin löytäminen näyttää älyttömän hankalalta – ja niillä saaduilla ohjeilla en ikinä löytäisi perille.
Ainakin meillä on paloautoissa käytössä ihan peruslaitteita, joita käytetään nimenomaan valitsemalla kirjamia ruudulta. Ensin pitää syöttää kaupunki (Liperin tapauksessa L-I-P riittää), jonka jälkeen aloitetaan kadunnimen syöttö (yleensä 3 ensimmäistä merkkiä, jonka jälkeen tarjoaa listaa sopivista kaduista). Ja sitten vielä talonnumero.
Itse paloautolla ajaessani en mielelläni osoitetta syötä, mutta johtoautolla ajaessani sitä kyllä olen syöttänyt. Tosin molemmissa tapauksissa ongelma on siinä, että itse laite on sen verran kaukana normaaleista hallintalaitteista, että asentoa joutuu näpyttelyn ajaksi vaihtamaan.
Navigaattoreiden tarjoamat reitit ovat ainakin meillä toimineet hyvin. Useinmissa malleissahan voidaan valita reitityksen peruste, jopa hälytysajoneuvo löytyy (tällöin esimerkiksi reitit voidaan laskea yksisuuntaisia katuja pitkin väärään suuntaan). Etenkin maalaisteillä navigaattorin sisällä oleva tieto tien koosta on jo pari kertaa pelastanut huonoilta reitinvalinnoilta pelkkään karttaan verrattuna.
Tosin missään tapauksessahan nämä laitteet eivät saisi korvata niin takseissa kuin hälytysajoneuvoissa kuljettajan paikallistuntemusta.