Viikonloppuvitosessa pitää ryhtyä kehumaan itseään. Mutta entä jos erinomaisuus on samalla myös kauheus?
Luettele VIISI erinomaisinta (hyödyllisintä, parhaiten kehittynyttä jne.) ominaisuuttasi. Perustele.
Olen pilkunviilaaja, ja tätä nimenomaan kielellisessä mielessä – saivartelijaa minusta ei saa. Aina viilaus ei ole vain eduksi, mutta useimmiten tätä ominaisuutta pystyvät hyödyntämään muutkin. Kielioppisääntöjä en juurikaan osaa nimetä, mutta kirjoitusvirheet näen aina ennen muuta sisältöä.
Olen myös lojaali, joskus liikaakin. Ystävien ja tärkeiksi kokemieni asioiden puolesta menen läpi tulen. Rehellinenkin olen, käytännössä kai vain armottoman huono valehtelemaan, ja vielä (tarpeettoman) äänekkäällä omatunnolla varustettu. Olen käytännöllinen, kun en muutakaan osaa. Synonyymejä tälle voisivat olla myös maanläheinen ja järkevä. Minuun voi luottaa, kun tarvitaan selkeitä ja suoraviivaisia ratkaisuja. Tiedonjanoisuudesta on hyötyä ainakin blogatessa, mutta kyllä se auttaa pysymään ajan tasalla muutenkin, ja manifestoituu kirja- ja paperipinoina vapailla pöytäpinnoilla.
Joskus sata vuotta sitten tukioppilaskoulutuksessa ollessani meidät tukioppilaskokelaat laitettiin listaamaan paperille omat hyvät ja huonot puolemme; kumpiakin piti saada kirjoitettua tietty määrä tietyn ajan kuluessa. Muistan vieläkin, kuinka samassa pöydässä istuneille oli kertakaikkisen ylivoimaista saada kakistettua ulos hyviä puoliaan, kun miinuslistalle ei taas tuntunut tulevan loppua. Omat listani menivät vaivatta tasan. Mutta sitä jäin miettimään, että minkälainen on sellainen tukioppilas, joka ei löydä itsestään mitään hyvää? Kuinka silloin voi tukea toisia?
Ensi viikolla voisimmekin varmaan luetella viisi sellaista ominaisuutta, jotka haluaisimme omistaa.
