Huomenna olisi mukavaa olla Oulussa, sillä silloin Netta Iivari väittelee käytettävyydestä otsikolla Discourses on ’Culture’ and ’Usability Work’ in Software Product Development eli Kulttuuri- ja käytettävyystyödiskurssit ohjelmistotuotekehityksessä. Aihe on erittäin kiinnostava etenkin näin käytettävyysammattilaisen näkökulmasta, sillä siinä tarkastellaan kriittisesti kulttuuria ja käytettävyystyötä alan kirjallisuudessa ja ohjelmistoyrityksissä sekä analysoidaan organisaatiokulttuuria ja käytettävyystyön asemaa tutkimuksessa mukana olleissa yrityksissä.



Vaikka ammattilaisena saman alan ammattilaisten joukossa käytettävyystyö on ehkä helpompaa, on vielä kohtuuhyvässä muistissa se, minkälaisia haasteita käyttäjän äänenä toimiminen asettaa silloin, kun työkulttuuri koostuu monen eri alan osaajista insinööreistä markkinoijiin. Kukaan harvoin kyseenalaistaa sen, etteikö käyttäjiä pitäisi huomioida, mutta miten se käytännössä tehdään, on kokonaan toinen juttu.

Iivari on ansiokkaassa, mutta hyvin vaikealukuisessa (tämä työ jos mikä olisi kaivannut verkkoteksteistä tuttua listojen ja yhteenvetojen käyttöä) väitöstyössään (pdf) mm. löytänyt neljä erilaista käytettävyyskulttuuria (Innovative & adhocratic culture, Obedient engineering culture, Informal goodies culture, Hectic & competitive culture), ja ehdottaa jokaiseen kulttuuriin sopivia työskentelytapoja. Selvittämättä jää, kuinka organisaatiot pystyvät päättelemään mitä kulttuuria edustavat. Mielenkiintoisempaa onkin lukea siitä, minkälaisia käsityksiä käytettävyystyöstä on olemassa:

  1. usability work as a tradition;
  2. usability work as image factor and selling argument;
  3. usability work as a waste of time and money;
  4. usability work as a controllable and measurable quality improvement effort; and
  5. usability work achievable through persuading, marketing, and manipulating.

Näistähän saattaa löytää tuttuja elementtejä… Samalla periaatteella voidaan myös erotella käytettävyysasiantuntijoiden erilaisia tehtäviä:

  • ‘Represent’ in a political sense: act as ‘user representatives,’ with their legitimacy resting on ‘knowledge about the user’ derived from empirical investigations and/or from general ‘state-of-the-art HCI knowledge,’ and take part in a consultative, informative, participative or configurer role in ‘configuring the user’
  • ‘Mediate,’ i.e., represent in a presentational sense: craft representation of ‘users and their work’ to make them visible to the development
  • ‘Facilitate’: encourage cooperation and ‘buy-in’ among users, designers and a multitude of stakeholder groups in their organization (management, marketing, sales, documentation…)

Tutkimuksen tärkein löydös on se, että käytettävyysasiantuntijoiden asema voi olla heikko eikä heidän työllään välttämättä ole vaikutusta siihen, miten tuote suunnitellaan. Tämä ei ollut uutinen, mutta nyt sille on sitten tieteellisetkin perusteet. Lisäksi tutkimuksessa todetaan, että ”paikoin sekä käytännön elämässä että akateemisessa kirjallisuudessa pikemminkin ’hiljennetään käyttäjä’ kuin ’annetaan hänelle ääni’ ja ylipäänsä puhutaan käyttäjien osallistumisesta harhaanjohtavalla tavalla”. Käytännön eväitä tilanteen parantamiseen väitös ei juuri anna, minkä kirjoittaja itsekin tietää, mutta kyllä tällaiselle syväluotaavalle diskurssillekin on tilauksensa. Joku toinen voisi sitten vetää viivan teoriasta käytäntöön.