Matkalla

Elämässä pitää olla käytettävyyttä ja Ilosaarirockia.

Page 2 of 503

Sitä mitä rakastan

Sydämellä

Näinä päivinä internet on täynnä vihaa. Ystäväni kysyi Facebookissa, että mitä sinäkin vihaat. En myöntänyt aktiivisesti vihaavani mitään. Olen sen verran hippi, että on enemmän, paljon enemmän asioita, joita rakastan. Niin kuin nyt vaikka

  • syksyn kirpeät, kirkkaat päivät
  • mäntymetsä
  • meri
  • hiljaiset aamut
  • päiväunet
  • sanaton ymmärrys
  • ensimmäinen talven jälkeinen sandaalipäivä
  • tuttu ihminen juomassa kahvia keittiössäni
  • verbaalinen hupsuttelu
  • sylissä kehräävä kissa
  • fillarointi kesäyössä
  • vanhojen kirjojen tuoksu
  • laulaminen
  • vanhat kirkot
  • odottamaton yhteydenotto ihmiseltä, jolta en enää odottanut mitään
  • päämäärätön vaeltelu kirjaston hyllyjen välissä
  • kukat, jotka toit
  • random acts of kindness
  • Munkkiniemi
  • itkettävän hienosti kirjoitettu artikkeli sunnuntain Hesarissa
  • jälleennäkemiset
  • ensilumi
  • …ja moni muu

Mitä sinä rakastat?

Kello raksuttaa mennyttä aikaa?

kello
Tapahtuipa eräänä päivänä, niin kuin on tapahtunut viimeisen 35 vuoden ajan, että rannekellostani loppui paristo. Koska olen sillä lailla vanhanaikainen, etten ole koskaan oppinut olemaan ja elämään ilman rannekelloa esimerkiksi pelkän kännykän kellon varassa, oli löydettävä pariston vaihtoon kykenevä taho mahdollisimman ripeästi.

Helsingissä:

Jaa-a, missähän täällä on kultasepänliikkeitä? Ja vielä sellaisia liikkeitä, joissa vaihdetaan myös kellojen paristoja? Lähin kultaseppä näyttäisi olevan tuossa vartin bussimatkan päässä, menenpä sinne.

”Meillä ei vaihdeta kellojen paristoja ollenkaan.”

Jaha. Tämä selvä. Kokeillaan seuraavaa, varmaan keskustasta löytyy. ”Vaihdamme paristot odottaessa”, sanoo kyltti ikkunassa. Lupaavaa. Ojennan rannekelloni myyjälle, joka katselee sitä epäluuloisesti. ”Tämä on kyllä niin outoa merkkiä, että onkohan meillä sellaista työkalua että saan tämän auki.” Se on Leijona, ajattelen. Eikö näitä ole Suomessa tuhansilla ihmisillä?

Pariston vaihto kestää ja kestää. Kuulen verhon takaa kilkettä ja ähinää. Tuleekohan kello yhtenä kappaleena takaisin? Lopulta myyjä ilmestyy kelloani pidellen ja mutisee vielä näreästi kuinka hankala se oli avata.

”Kaksikymmentä euroa.”

Maksan ja poistun.

Joensuussa:

Fillarimatka tuttuun kultasepänliikkeeseen kestää minuutin. Jo kolmannessa polvessa palveleva myyjä tervehtii iloisesti. ”Kellosta loppui henki”, sanon ja ojennan rannekelloni operoitavaksi. ”Ka annahan tänne.”

Niks, naks. Kuluu pari minuuttia, näen miten patteri on vaihdettu ja kellon lasia vielä kiillotetaan.

”Mitäs se tekee?”
”Kuusi euroa.”

Kiitos, näkemiin ja hyvää juhannusta.

So much win.

Hyvä Jokakoti

Kuvankaappaus 2015-6-11 kello 11.06.32 AM

Hyvä Jokakoti,

kävin juuri viime viikolla täydentämässä profiiliani sivuillanne. Alvariinsako teillä pitää rampata?

Jos nyt kuitenkin on niin, että teillä on porstuassa tungosta ja käyttäjätunnuksista pulaa, niin mielelläni luovutan paikkani jollekin toiselle. Mieluummin minä Oikotietä ja Etuovea käytän muutenkin.

13 vuotta

Taas se lipsahti, blogin syntymäpäivä. Kutakuinkin kuukausi sitten tämä blogi kuitenkin ehti teini-ikään ja täytti kolmetoista vuotta. Pitäisiköhän alkaa murrosikäisesti kiukutella, paiskoa ovia ja olla mieltä täällä?

En taida.

Paitsi että on minulla yksi mielipide. Jo jonkin aikaa käytettävyysporukoissa on väännetty peistä siitä, ettei käyttäjiä saisi kutsua käyttäjiksi, vaan ihmisiksi. Epäselväksi on jäänyt, että miksi. Kaikkihan me olemme käyttäjiä. Kuluttajia. Ihmisiä. Termi ei mielestäni millään tavalla alenna tai halveksu ketään. Ihansamahei.

Aitous toimii

Joens… anteeksi, Itä-Suomen ylioppilaslehti Uljas kirjoittaa siitä, kuinka harrastuspohjalta perustettu Joensuun kaupungin ”fanisivu” Facebookissa onkin peitonnut tykkääjämäärissä kaikki viralliset paikalliset mediat: ”Sivusto saavutti hiljattain 15 000 tykkääjän rajapyykin siinä missä esimerkiksi Yle Pohjois-Karjalalla on Facebook-sivullaan 2382 tykkääjää, Karjalaisella 4507 ja Uljaalla 1060.” Joensuun kaupunkikin jää vaatimattomaan puoleentoista tuhanteen tykkääjään.

Aitous toimii. Joensuu – kaupunki idässä -sivu on alusta saakka ollut vähän hupsu, sellaisena hyvinkin aito ja keskittynyt enemmän niihin aiheisiin, jotka etenkin entisiä joensuulaisia kotiseutukaipuussaan ovat kiinnostaneet ja jättänyt laskelmoinnit sikseen. Kun ei yritä olla mitään, voikin yllättäen olla varsin paljon.

(Julkaistu myös tuolla.)

« Older posts Newer posts »

© 2016 Matkalla

Theme by Anders NorenUp ↑

%d bloggers like this: