Kategoria: eLearning (Page 4 of 11)

Kun tuotteita, palveluita tai vaikkapa verkkosivuja on tarkoitus käyttää useissa maissa, on jo suunnitteluvaiheessa monenlaista muistettavaa. Developing Localization Friendly E-Learning -artikkelin näkökulma on verkko-oppimisessa, mutta monet käsitellyistä asioista sopivat kyllä muuhunkin lokalisointiin. Huomiot teknisten ja sisällöllisten asioiden lokalisoinnista sopivat sellaisenaan vaikka muistilistaksi tekijöille.

Erikseen pitää vielä mainita, että harvoin olen nähnyt missään mietittävän oppimisen, varsinkaan verkko-oppimisen, kulttuurisidonnaisia tekijöitä. Tässäkin mielessä tämä artikkeli on erityisen mielenkiintoinen: ”Culture involves the way people look at the world, a shared value system. It includes language but many other things as well, such as the value a society puts on individualism or group action, tolerance for uncertainty, willingness to take risks, the comfort level in interacting with a teacher and peers, and so forth. These and other factors have a direct impact on learning styles and the effectiveness of an e-learning product within a given locale. In countries like the United States, Canada, and Australia, learners are used to getting to the point quickly, while many Europeans may expect a more structured approach. Asians may prefer to master theory before digging into facts.”

Seuraavassa osassa toivottavasti käsitellään sitä, kuinka pitkälle verkko-oppimisen materiaaleista voidaan tehdä one size fits all -tyyppisiä ja missä kohdissa asiat on pakko räätälöidä kohdemaan käyttäjien mukaan. Lokalisointi nielee rahaa, mutta materiaalin tasapäistäminen tekee siitä pahimmillaan niin hajutonta ja mautonta, ettei se motivoi ketään opiskelemaan.

Jos ITK-konferenssi jäi tänä vuonna väliin, on eOppimiskeskuksen sivuilla tarjolla lievitystä tuskaan. 15 alan yritystä esittivät näkemyksiään e-Oppimisen lähivuosien kehitysnäkymistä, ja nyt workshopin tuloksia saavat ihmetellä muutkin, kun esitykset ovat julkisesti jaossa. Niissä etsitään vastauksia mm. sellaisiin kysymyksiin kuin että muuttuvatko e-oppimisen yleistymisen myötä myös yritysten toimintakulttuurit ja kuinka muutos vaikuttaa organisaation toimintaan. Varoituksen sanana tosin, että ihan kaikki linkit eivät toimi, ja osa esityksistä kaipaisi puhetta tuekseen.

Meillä on eLearning, ja mobiilioppimisen mLearning, mutta ne ovat auttamatta passé, sillä nyt on vuorossa T-oppiminen. Siis mikä? Oikeastaan t-etuliite on harhaanjohtava, sillä kyseessä on digitaalisen television vuorovaikutteinen käyttö, meikäläisen logiikalla siis D-oppiminen. No joo.

Television käyttö opetuksessahan ei sinänsä ole mitään uutta ja ihmeellistä, siitä lienee kaikilla kokemuksia. Digitelevisio sen sijaan tavoittaa uudenlaisia opiskelijaryhmiä, jotka voivat toimia vuorovaikutteisessa ympäristössä aktiivisesti ja personoida palveluja eli tilata itselleen niitä palveluja, jotka kiinnostavat. Tallentavien digisovittimien ja pidempien tekstien kirjoittamiseen tarvittavien näppäimistöjen puute ovat kutienkin vielä esteinä T-oppimiselle.

Oppimiselle on siis tarjolla jälleen yksi uusi väline, jonka käyttäminen tuo eteen aivan uusia haasteita. Verkko-opiskelusta poiketen television käytön luonne on aivan erilainen, ja toleranssi esimerkiksi käytettävyysongelmien suhteen huomattavasti alhaisempi. Television tehtävä on ollut ensisijaisesti viihdyttää ilman, että se vaatii jatkuvaa huomiota, mutta opiskelussa tilanne on toinen. Toisaalta se on välineenä tutumpi esim. vanhemmille ihmisille. Ihan samaa mieltä en ole siitä, että T-oppimisen ei katsota edellyttävän opettajilta sen kummallisempia opettamisen taitoja – mitenkähän on?