Niinpä vain luulin välttyneeni, mutta eikö mitä, Sami heitti pallon tähänkin blogosfäärin nurkkaan.
1. Yksi kirja, joka muutti elämääsi:
Äidinkielenopettajani toi lukunälkäiselle John Irvingin Garpin maailman. Se rakkaustarina jatkuu yhä. Mutta tosiasiassa ahmin varhaisnuoruudessa Uma Aaltosen Murkun tapatietoa ja opin kaikkea ihan kamalasti.
2. Yksi kirja, jonka olet lukenut useammin kuin kerran:
Olen lukenut aikanaan mm. kaikki Anni Polvan hömpät ja Tiina-kirjat moneen kertaan, puhumattakaan Lotta-sarjasta ja monesta, monesta muusta. Mutta sanotaan nyt vaikka Kari Levola: Kunnian kentät. Sitä osaan siteerata sujuvasti kappaletolkulla.
3. Yksi kirja, jonka tahtoisit mukaasi autiolle saarelle:
Irvingin Ystäväni Owen Meany.
4. Yksi kirja, joka teki sinusta hupakon:
Niitä on kaksi: Erica Jongin Lennä, uneksi ja Anja Kaurasen Sonja O. kävi täällä. (Mutta kyllä se aito hupakkous piili Lotan ja Giggin toilailuissa.)
5. Yksi kirja, joka sai sinut puhkeamaan kyyneliin:
Kirjat eivät saa pillittämään yhtä vuolaasti kuin elokuvat tai vaikkapa satunnaiset tv-sarjat, mutta Colleen McCulloughin Okalintujen ääressä muistan niiskuttaneeni. Luonnollisesti olin pillittänyt jo tv:n ääressä kirjaa ennen. Mutta on niitä muitakin.
6. Yksi kirja, jonka toivoisit tulleen kirjoitetuksi:
Sellainen, jonka kannessa olisi oma nimeni.
7. Yksi kirja, josta toivot, ettei sitä olisi koskaan kirjoitettu:
Vaikea sanoa yhtä, mutta ehkä tämän otsikon alle menevät kaikki ne, joiden takia ihmiset ovat joutuneet kärsimään syyttä. Kevyemmältä kantilta katsottuna voisin mainita sen yliopiston oppikirjan, jota en koskaan saanut tentittyä läpi. Sitten tenttivaatimukset onneksi muuttuivatkin. Enää en muista edes mikä oli oppiaine.
8. Yksi kirja, jota luet paraikaa:
Olen kovasti tykästynyt Eva Dahlgrenin Kuinka lähestyä puuta -kirjaan ja nautiskelen siitä hitaasti. Tämänhetkisellä lukutemmolla se ei ole vaikeaa.
9. Yksi kirja, jonka olet aikonut lukea:
Niitä on vähintään hyllymetrin verran odottamassa. Jostain syystä olen arastellut tarttua Donna Tarttin Pieneen ystävään, vaikka Jumalat juhlivat öisin olikin aikanaan Tapaus. Mutta sitä ennen on luettava Birdyn Selibaattipäiväkirjat.
10. Nyt haasta viisi bloggaajaa:
Tähän ovat tainneet vastata melkein kaikki, mutta mielelläni tietysti lukisin vastauksia heiltä, jotka eivät usein meemeile, ja sikäli haastaminen on turhaa. Mutta entä Merten? Ja ehtisiköhän Tassu vastata muuttokiireidensä keskellä? Entä Laura? Vanha Turun tuttavani Katri ei varmaankaan tätä blogia lue, mutta tämän fiksun naisen vastauksia minä kyllä mielelläni lukisin. Viisi tulee kasaan, kun nakitan haasteen vielä Tomille. Tehkää hyvin!
Älä luekaan sitä Pientä ystävää. En tunne ketään joka olisi siitä nauttinut, mutta useita jotka jättivät kesken ja muutamia jotka väänsivät pakolla sen loppuun. Elämä on liian lyhyt siihen että lukee jotain pakolla. Kaduttaa.
Kandee uskoa tuntematonta blogikommentoijaa ;-)
Kiitos kommentista; oletkin itse asiassa ensimmäinen, jonka olen kuullut sanovan kirjasta yhtikäs mitään… Enköhän minä kuitenkin jossain vaiheessa yritä sitä lukea, sillä olen oppinut jo jättämään tylsän kirjan kesken. Pakolla en taatusti väännä! :-)
Tui ehti haastaa minut jo aikaisemmin, mutta niinpä vastaukset ovat jo luettavissa blogistani. Kiitos haasteesta! :)
Jäin sinun vastauksia lukiessani miettimään, että miksiköhän se oma mustakantinen ei tullut minun mieleeni…
Minä osaan Murkun tapatiedon suunnilleen ulkoa! Se vaikuttaa ihanan vanhentuneelta nykyään: ”Jos käyt vierailulla perheessä jonne on vasta juuri hankittu puhelin, huomaat että sen käyttö vaatii harjoittelua”. Ja muistan ikuisesti että popcornit ovat terveellisempiä ja halvempia kuin ”kaiken maailman raksut ja poksut”! Ja uuh, X-suuri tuntematon!
Puhumattakaan siitä, kuinka suukko tapahtuu! Muistatko vielä sivunumeron? :-)
En, mutta muistan että sitä voi harjoitella kämmenselkään!
Ja sitten piti laittaa silmät kiinni ja ajatella huimankauniita!