Skrubu.netin syntymäpäivät saivat minut vilkaisemaan oman blogini arkistoja, ja kas: Matkalla täytti tämän kuun alussa 9 vuotta.
9 vuotta!
No, riehaannun juhlimaan enemmän vasta ensi vuonna. Sitä odotellessa paneudun todenteolla syvenevään keski-iän kriisiini.
Paria asiaa olen viime aikoina ihmetellyt:
Jostain syystä on sellainen tunne, että vastaavanlaiset ihmettelyt eivät lähitulevaisuudessa ainakaan vähene.
(via Reaction)
“Ensin kaiken sisällön piti mahtua yhdelle näytölle, ja nyt sivujen pitää taas olla pitkiä!”, minulle puuskahdettiin taannoin.
Muistelen vieläkin kauhulla vuosien takaista työprojektia, jossa piti kehitellä jonkinlainen merkkilaskuri kullekin sivulle, ettei tekstin mitta sivulla venähtäisi yli yhden näytön. Ei mitään järkeä, ajattelin. Käytännössä se johti siihen, että kappaleet katkeilivat ihan miten sattuu, eikä sisältökokonaisuuksista saanut mitään tolkkua, vaikka olisi ollut minkälainen mestari-copy.
Eikä pitkissä sivuissa ole kyse muodista. Ihmiset ovat oppineet skrollaamaan – jo aika kauan sitten. Mutta ihmeesti nämä verkon “säännöt” ovat jääneet elämään omaa elämäänsä, ja yhtä lailla niiden vastustajilta penätään aina statistiikkaa perusteeksi. Älkää jaksako, jooko.