Tags and tagging – Creating meanings, organising, and socialising with metadata (pdf) on VTT:n taannoin julkaisema raportti täky-projektista, johon itsekin koehenkilön ominaisuudessa osallistuin. Projekti tuntui kestävän varsin kauan, mutta pituus selittyy, kun katselee sen osakokonaisuuksia: useita tutkimuksia, testaajia muuallakin kuin Suomessa, oma tutkimusta varten kehitetty verkkopalvelu ja paljon muuta.

Tutkimuksen päätulokset ovat tässä:

Ei kannata ajatella tageja ja taggaamista yhtenä konseptina – se on monimuotoista, moniselitteistä ja kontekstisidonnaista. Siihen vaikuttavat mm. sosiaalinen konteksti, käyttöliittymä sekä järjestelmän avoimuus. Käytännössä siis taggaamista pitäisi suunnitella niin, että käyttäjillä itsellään on mahdollisuus päättää ja kontrolloida kuinka ja milloin tageja käytetään.

Kukaan ei taggaa silkasta taggaamisen riemusta. Taggaaminen ei voi olla itsessään päämäärä, vaan työkalu. Suunnittelijan pitäisi ymmärtää ihmisten sosiaalisia motivaatioita sekä pitää mielessä, että taggaaminen on monelle vielä vieras konsepti.

Tagien liittämisessä tuotteisiin ja palveluihin on monia mahdollisuuksia, ja niiden merkityksen lisääminen avaa uusia käyttömahdollisuuksia mm. mainonnassa.

Toisin sanoen: ei pistetä sitä tagipilveä verkkosivuille vain siksi, kun muillakin on, vaan mietitään ensi hetki josko siitä on todella hyötyä tai kuinka sitä voisi hyödyntää.

Tutkimuksessa huomasin itse olevani varsin tapoihinin piintynyt tagaaja, enkä ihan hevillä lämmennyt tarjotuille uusille mahdollisuuksille esimerkiksi kansioida tageja tietyllä tavalla. Tosin: deliciouksessakin tagini ovat ryhmiteltyinä tiettyjen otsikoiden alle. Kaikessa olennaisinta on ollut käytön helppous, eivät välttämättä taggaamisen monet mahdollisuudet. PA kirjoitti pari vuotta takaperin varsin mainion jutun tageista, ja se kannattaa käydä lukaisemassa, jos et ole jo sitä aiemmin tehnyt. Sitten kun vielä löytäisin sen kirjoituksen (kommentin?), jossa pohdittiin sitä, kuinka kukin delicious-tageja muodostaa.