Huomasin eilen, että Pinseri täytti 10 vuotta. Mahtavaa!
Facebookissa Samia onnitellessani muistin sanoa, että perästä tullaan, sillä olin painanut jonnekin aivolohkoon, että oman blogini arkistoja on olemassa toukokuusta 2002 saakka. Piti sitten käydä verestämässä muistia, että mikä se olikaan se varsinainen aloituspäivä.
Ja sehän oli 7.4.2002!
Kymmenvuotisjuhlat siis menivät jo!
Bloggausdementia taitaa kuulua asiaan näillä ikävuosilla.
Kymmeneen vuoteen on mahtunut monenlaista; niin paljon, etten enää edes kaikkea muista tai tohdi muistellakaan. Mutta se, minkä haluan muistaa, ovat ne kaikki kanssabloggaajat, jotka olen saanut kohdata niin virtuaalisesti kuin elävässä elämässäkin. Vaikka tämä blogi on tuonut mukanaan kaikenlaista jännää työ- ja muilla rintamilla, ovat ihmiset jääneet parhaiten mieleen. Kiitos teille, olette ihania, ja minulle hyvin, hyvin tärkeitä jokainen!
Onnea ja kiitos. Olet minun henkilökohtainen ikiblogiystäväni. Ilman Pinseriä ja sitä kautta sinua en olisi tässä.
Voi kiitos, ihana Mea.
Onnittelut, kiitos ja kiitos samoin!