Selailin lounastaessani uunituoretta Kauppalehti Optiota (ei mitään normaalia lounaslukemistoani, älkää säikähtäkö), sillä sen kannessa oli otsikko, jota en voinut sivuuttaa: Hyppy huipulle (lyhyesti verkossa: Tässä Suomen paras työpaikka).

Kyseessä on vuosittain tehtävä tutkimus, jossa etsitään Suomen parasta työpaikkaa. Tänä vuonna parhaaksi työpaikaksi valittiin Reaktor Innovations, jonka menestys tuli firmalle itselleenkin yllätyksenä. Taakse jäivät sellaiset aiemmat menestyjät kuin Microsoft ja Accenture, kun Reaktor putsasi pöydän. Ja mitä ilmeisimmin aivan syystä. Yrityksen koko historian aikana (perustettu vuonna 2000) vaihtuvuus on ollut peräti kaksi henkilöä. Siis vau. Yrityksen omasta lehdistötiedotteesta (pdf):

”Reaktorin työntekijöiden tyytyväisyyttä mittaava indeksi oli korkein koskaan Suomessa mitattu. Reaktorin johtamiskäytännöt taas osoittivat, että yrityksessä on harvinaisen vahvaa ja yhtenäistä asiantuntijoiden johtamisen osaamista. Reaktorin kohdalla kyse ei ole vain yksittäisten asioiden onnistumisesta, vaan koko johtamisfilosofiasta, joka lähtee liikkeelle yksilöistä”, toteaa [tutkimuksen tehneen] Great Place to Work Institute Finlandin toimitusjohtaja Asta Rossi.

Vuonna 2000 perustettu Reaktor Innovations on Suomen nopeimmin kasvavia ja menestyvimpiä it-yrityksiä. Sen toimintatapa on monin tavoin ainutlaatuinen. Reaktorin liiketoiminta perustuu korkeaan laatuun ja asioiden tekemiseen parhaalla mahdollisella tavalla. Työntekijät ovat oman alansa huippuammattilaisia, ja heidän osaamiseensa ja hyvinvointiinsa panostetaan poikkeuksellisen paljon.

”Ihmiset ovat meillä aina etusijalla. Uskomme esimerkiksi siihen, että 7,5 tuntia on järkevä pituus työpäivälle. Ihmislähtöisyys on tärkein menestystekijämme”, toimitusjohtaja Vesa Lauronen sanoo.

Siis ihmiset, ei maailmanvalloitus tai mahtavat innovaatiot. Voiko sellaista ollakaan, tai liekö tuo totta edes? Ei siinä vielä kaikki, mutta sitten kun puheenvuoro annettiin työntekijöille itselleen, oli jo kaalilaatikko mennä väärään kurkkuun silkasta liikutuksesta. Osa kommenteista tuntui turhankin imeliltä, mutta joukossa oli paljon sellaisia, joista monet voisivat ottaa oppia. Tähän tapaan:

”Humaani organisaatio, jossa johto on helposti lähestyttävissä, ihmisten osaamista kehitetään ja työntekijöitä kuunnellaan. Toiminnan kehittäminen on valtakunnallista huipputasoa ja ihmiset viihtyvät yhdessä arvostaen erityisesti organisaation lukuisia juhlia ja vapaa-ajan aktiviteetteja. Lämpöä!”

Toisaalla lehdessä kolumnisti puntaroi kilpailun tuloksia ilman vaaleanpunaisia silmälaseja, ja tulkitsee niitä mielestäni verrattain oikein – niin työnantajan kuin -tekijänkin osalta.

”Kaikenlaisista johtamisen ’missikisoista’ huolimatta uskon, että riittävä on sellainen ihan tavallinen työpaikka, jossa johtaja osaa hyvin niin asioiden kuin ihmisten johtamisen ja työyhteisö on henkisesti terve. Siellä vuorovaikutus on aikuismaisen rakentavaa, sitä on riittävästi ja työmäärä on jokaisella kohtuullinen. Tavallinen johtaja osaa pitää kehittämisen rimaa sopivan korkealla, jotta työyhteisöstä ei tule pahoinvoiva.

Tärkeä tavallisen hyvän työntekijän taito on osata rajata omaa työntekoaan sekä puolustaa itseään liiallisilta työtehtäviltä. Kyky sanoa ei on monen osaajan heikoin puoli.”

Olen tainnut siteerata ennenkin entistä kollegaa, joka asetti hyvälle työpaikalle simppelit tavoitteet: sinne voi mennä aamulla hymy huulilla ja lähteä sieltä työpäivän jälkeen edelleen hymyillen pois. Niin helppoa, mutta silti niin vaikeaa.