On kysymyksiä, jotka tulevat niin yllättäen puun takaa, että niihin ei osaa edes vastata silloin kun pitäisi ja niin kuin pitäisi, vaan ne jäävät nakuttamaan takaraivoon sopivaa purkautumisväylää odottaen.
Niin kuin vaikka se, joka esitettiin, kun oli käynyt ilmi, että käytössäni on kolme tietokonetta: yksi töissä, kaksi kotona. Työkäytön nyt ymmärtää, mutta miksi kotona on kaksi konetta? No, toinen on miniläppäri, joka kulkee mukavasti matkoilla mukana. Mutta sitten: mitä sinä oikein teet kotona tietokoneella?
Ööh. Luen sähköposteja ja hoitelen pankkiasioita ja silleen, mutisin kysymyksestä aidosti äimistyneenä. Ja jäin vasta sitten miettimään.
Mitä en tee tietokoneella? Siihen olisi melkeinpä helpompaa vastata kuin että yrittää selittää edes auttavasti ilman mitään koneita kasvaneen sukupolven edustajalle sitä, kuinka läpitunkevaa tietotekniikka on, ja että teen tietokoneella kaiken mitä voi. Viralliset ja epäviralliset asiat. Hyödyn ja huvituksen. Ja minä en edes pelaa.
Niin kuin vaikka tosiaan sen sähköpostin ja pankkiasiat, ja niiden lisäksi vakuutukset, osoitteenmuutokset, ostokset, sopimukset, peruutukset, ja monta muuta. Pöytävaraukset ja pizzatilaukset. Kaikki sadat ja tuhannet tiedonhaut, lainakirjojen varaukset ja uusinnat, aikataulujen tarkistukset, karttapalvelut, välimatkat, osoitteet, hintavertailut. Ja entä sitten sosiaalinen media? Tässähän menee koko ilta, eikä edes jäävuoren huippua ole vielä raaputettu, eikä kajottu siihen, mitä internetin ulkopuolella tapahtuu – sitä kirjoittamista ja taulukkolaskentaa siis, muiden muassa.
Voiko tätä kaikkea koskaan kunnolla ymmärtää, ellei ole mukana itse?
Itse ainakin ymmärsin samalla sen, kuinka riippuvainen tietokoneesta olen – ja kuinka riippuvaisia siitä ovat kaikki muutkin. Ilman alkaa jo olla hankalampaa kuin sen kanssa. Ymmärrän, jos ajatus kauhistuttaa. Takaisin ei vain voi mennä.
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
