Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle

Kategoria: Web-standardit (Page 6 of 14)

Numeraaleja

Muistilistoiksi sopivia, seinälle ripustettavia ohjeistuksia ei ole koskaan liikaa. Näin itsenäisyyspäivänä voi ottaa onkeensa vaikka näistä:

8 guidelines for usability testing kiteyttää käytettävyyden testaamisen perusteet, olkoonkin että aika kliinisesti.

Ten reasons to learn and use web standards: ”If you’re a web developer or designer new to the concept of web standards and are undecided on whether you should spend the time to learn all about them or not, here are some of the most important reasons for doing so. For web professionals who are already using web standards, this list may come in handy when you need good arguments.”

Mutta päivän parhaan listauksen tekee ainailona kertomalla itsenäisyyden merkityksestä: ”Uskoa itsemääräämisoikeuteen, rohkeutta näyttää tunteensa, uskallusta olla eri mieltä, voimaa toimia parhaaksi katsomallani tavalla, tasavertaista optiota tehdä sitä mitä haluaa ja mistä nauttii, kaunista luontoa ja maaseutua, ymmärrystä, että toisinkin voi olla. Iloa innostua ja onnistua, rajoja, joissa hakea sitä itseään. Turvallisuuden tunnetta kuulua jonnekin, olla jostain kotoisin ja samalla vapauden viettelystä pyristellä laumastaan loitommalle. Itsenäisyys antaa juuret ja siivet.”

Ensimmäinen luukku

Kalenterin kääntyminen joulukuun puolelle, auringonpaiste eilisen myrskyn jälkeen ja kertakaikkisen komeat, huurteiset puut saavat suun messingille. Kotona on availtavaksi ihan oikea joulukalenteri (ei, sisällä ei ole vinkukiinalaista suklaata, vaan vanhanaikaisia kuvia), mutta töihin sopii paremmin vaikka 24 Ways to Impress Your Friends, jonka luukuista putkahtaa standardinmukaisia vinkkejä web-kehittäjille. [via] Joulublogissa on listattu muitakin kalentereita. Tule joulu kultainen!

Omat standardit

Jos pitäisi ennustaa seuraavaa suurta ”trendiä” internet-maailmassa, pistäisin rahani likoon mobiilin verkon ohella saavutettavuuden puolesta. Erotuksena näillä kahdella tosin on se, että siinä missä mobiilisuus saa aikaan vain myöntyvää hymistelyä, tuntuvat saavutettavuusasiat osuvan enemmän tai vähemmän hermoon. Hyvänä esimerkkinä tästä on vaikkapa eilinen kommenttiketju Skrubussa – aiheuttajana öinen pohdiskelu heikkonäköisten selaamista helpottavien (?) zoom-leiskojen tarpeellisuudesta.

Mutta puhuttaa se saavutettavuus muuallakin kuin bloggaajien kommenttiketjuissa. Monet valtiot ovat työstämässä omia lainsäädäntöjään ja suosituksiaan aiheesta, mutta ongelmatonta ei ole sekään. The importance of open standards on accessibility -kirjoituksessa pohdiskellaankin sitä, mitä saavutettavuuden kannalta käytännössä tarkoittaa se, että valtiot rakentelevat kukin omia säädöksiään, joiden yhteensopivuudesta ei sitten olekaan takeita. Tällöin jokaisella maalla on erilaiset pelisäännöt, eikä kukaan lopulta tiedä mitkä niistä ovat ne ”oikeat”. Tässä jos missä yhteistyö olisi voimaa: ”Making technology accessible to all is best met by technologies and solutions that are committed to interoperability based upon open standards and have been developed via collaborative processes.” Ja kaikkihan tietävät kuinka helppoa se on…

Yrittänyttä ei silti laiteta. Syitä yrittää on yllin kyllin, siitä viimeisimmät tilastot kertovat karua kieltään [via]: ”The World Health Organisation estimates that between 750 million and 1 billion of the world’s 6 billion people have a speech, vision, mobility, hearing or cognitive impairment. In the US alone, more than 54 million people have disabilities. The numbers are increasing as 76 million baby boomers born between 1946 and 1964 get older. In other developed countries, including Italy, Spain and Japan, 45 percent of the population will be over the age of 60 by the year 2040.”

Kaikkien oikeus?

Lupaan syödä kokonaisen hillosipulin, jos tämä juttu ei saa aikaan kuohuntaa: Accessibility Only For Disabilities?

Verkkosivujen pitäisi olla saavutettavia kaikille, myös erilaisia ohjelmia käyttäville, se on selvä. Ja saavutettavuutta ei takaa se, että koodi on standardinmukaista (vaikka se hyvä pohja onkin), sataprosenttista saavutettavuutta ei ole olemassakaan, eivätkä saavutettavuus ja käytettävyys ole synonyymejä. Tuttua asiaa.

Mutta sitten: pitääkö kaikilla ylipäätään olla oikeus julkaista verkossa? ”In most professions it takes education, or at least experience, but anyone with a cracked version of Dreamweaver can call himself a web designer and make money from making web sites for others. You don’t have to know the least bit about HTML or CSS, accessibility or usability. With some talent for graphic design and some marketing skills you can go far. Very far.”

Aihe liippaa läheltä omia kokemuksiani viime päiviltä, kun olen pitkästä aikaa yrittänyt opastaa noviisia html:n saloihin (vaikka omakin osaaminen on käytön puutteessa hiukan ruosteessa). Kuinka voidaan yhtä aikaa ottaa verkon mahdollisuuksista kaikki irti ja samalla antaa sen toimia temmellyskenttänä jokaiselle taidoista riippumatta? Tässä on yksi ratkaisu: ”If we are to be able to develop the Web properly, it needs to be stricter. In order not to make web publishing a black magic only mastered by a technocratic elite, one single thing is needed: publishing tools that are easy to use while still guaranteeing strict, well-formed markup.” Silti jäljelle jää kysymys siitä, onko tarpeen antaa jokaiselle oikeus julkaista sivuja verkossa. Hmm.

« Older posts Newer posts »

© 2024 Matkalla

Theme by Anders NorenUp ↑