Useammassakin paikassa on jo ehditty mainita, että Dilbertissä käsitellään tällä viikolla tuotekehitystä; osansa saa etenkin emotional design. Tämänpäiväinen strippi sai minut nauramaan ääneen.
Kategoria: Verkonpainoja (Page 21 of 29)
Pilkunviilaustaipumuksestani huolimatta olen aina itsepäisesti kirjoittanut internetin pienellä i:llä – olkoonkin, että kielitoimisto suosittelee edelleen ison alkukirjaimen käyttöä. Miksikö? No siksi, että se ”on tietyn tietoliikennejärjestelmän nimi”. Nyt myös Wired on kanssani samoilla linjoilla, kun lehden politiikassa Internetistä tulee internet, Webistä web ja Netistä net. Perustelutkin ovat fiksut: ”But in the case of internet, web and net, a change in our house style was necessary to put into perspective what the internet is: another medium for delivering and receiving information. That it transformed human communication is beyond dispute. But no more so than moveable type did in its day. Or the radio. Or television.”
Mitenkähän lie, jos ihan omalla erivapaudella kirjoitan internet-sanan pienellä, niin saankohan samalla kirjoittaa internettiin kahdella t:llä?
Lisäys (klo 20.50): Zeldmankin on samaa mieltä!
Jaa tämä:
Lapama.to-Tia on hoidellut ”kätevästi” asioita verkossa – niinhän me kaikki… Monesti on tullut mieleen, että firmojen on vain äkkiä pitänyt saada jotain etäisesti palvelua muistuttavaa verkkoon (koska muillakin on!) ja roiskaistu jotain sinne päin. Minäkin olen yrittänyt varata lentolippuja Finnairilta ”väärällä” selaimella. Poikikohan se keskustelu koskaan mitään lopputulosta?
Tällä hetkellä verkkopalveluiden pissimiseen suhtaudutaan vielä lievällä lempeydellä, koska sekä asiakkaan että palveluntarjoajan päässä eletään etsikkoaikaa ja taaperovuosia. Mutta ei eletä kauan. Puolivillaisiin toteutuksiin ei pitäisi olla varaa kenelläkään, kun niin monet palvelut ovat siirtymässä joko osittain tai kokonaan verkkoon, ja tarjontaa on yllin kyllin. Aina löytyy toinen sivusto, jos jokin ei hoida asiaansa niin kuin pitäisi. Yhä enenevässä määrin yritysten imagoon vaikuttaa myös se, kuinka ne verkkopalvelunsa hoitavat. Ai, se oli se firma jonka sivuilta tuli vain virheilmoitus ei ole kovin hyvää mainosta.
Jaa tämä:
Yhteistyökumppanin edustaja Singaporesta lähestyi oheisen uutisen merkeissä: Finnish army ’drops web addicts’. ”Ajattelin että artikkeli saattaisi kiinnostaa sinua”, sähköpostiviestissä sanottiin. Kiinnostaahan se. Tästä on Suomen leijona tehty!
Jaa tämä:
Töihin palatessa päänvaivaa aiheuttaa muiden totutteluseikkojen ohella varmasti se, että työntekijäparka, myös tämä täällä, yrittää muistaa kaikki käyttäjätunnukset ja salasanat eri paikkoihin, joihin niitä ei ole voinut itse määritellä eikä niin ollen tuosta vain muistaa. Olen ollut tunnusten suhteen varsin laiska ja tehnyt juuri niin kuin ei pitäisi, eli käyttänyt sitä yhtä ja samaa mahdollisimman monessa paikassa. Toinen helmasyntini on se, että olen myös rekisteröitynyt lukemattomiin paikkoihin käyttäen paitsi samaa tunnusta, myös samaa oikeaa sähköpostiosoitetta, joka nyt sitten kostautuu lisääntyneenä spämminä. Ihme, että spämmin määrä on kuitenkin vielä niin maltillisella tasolla kuin mitä se on ollut.
Rekisteröityminen ei siis ole ollut ongelma, vaan useimpiin paikkoihin olen tehnyt sen ihan mielelläni jonkin lisäkilkkeen saamisen toivossa. En ole myöskään jaksanut keksiä sivupersoonia niin kuin ilmeisen moni kuulemma rekisteröityessään tekee. Huvittaisi tietää kuinka moneen palveluun eräskin James Bond mahtaa olla rekisteröitynyt, Aku Ankasta nyt puhumattakaan.
Mutta mikä käyttäjätunnuksen naputtelussa ärsyttää on se, että se yleisesti ottaen hidastaa hemmetisti käynnissä olevaa prosessia. Pahimmassa tapauksessa sisäänkirjautumisen jälkeen on jo ehtinyt unohtaa mitä uutista olikaan etsimässä. Suomessakin on yleistynyt ikävällä tavalla se, että erilaiset tietolähteet, niin kuin esim. verkkolehdet vaativat sisäänkirjautumista ennen kuin tiedon valtateille pääsee kaasuttelemaan. Samasta aiheesta avaudutaan myös Wiredissä, ja aika monta kohtaa allekirjoitan täysin. Ihan aiheellisesti voi kysyä mitä ihmeen hyötyä verkkolehtien tekijöille on siitä, että ihmiset kirjautuvat väärillä tiedoilla, jolloin mahdollisten mainosten kohdentaminenkin menee harakoille. Tai niin kuin jutun kirjoittaja sanoo: ”I don’t even see advertising on the Internet. I tune it out, like, say, Yanni in an elevator.”
Aika hyvä, mutta utopistinen ehdotus on se, että kaikki uutissivustojen ylläpitäjät yhdistäisivät voimiaan sen verran, että mahdollistaisivat kaikkien palveluiden käytön kertarykäisyllä. Rekisteröidyt kerran ja pääset samalla tunnuksella kaikkialle. Tuskinpa vaan. Eläköön Aku Ankka!
Jaa tämä:
