Kategoria: Verkonpainoja (Page 18 of 29)

Information Research -verkkolehden uusimmassa numerossa on monta lukemisen arvoista juttua, mutta tällä hetkellä erityisesti kolahti tämä: Enthusiastic, realistic and critical: discourses of Internet use in the context of everyday life information seeking. Artikkelissa kerrotaan tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin internetin roolia jokapäiväisessä tiedonhaussa. Haastattelujen perusteella löytyi kolme erilaista tiedonhakijaryhmää: internetin mahdollisuuksia korostavat innostuneet, internetiä yhtenä tiedonhakukanavana muiden joukossa pitävät realistiset ja kriittiset, jotka eivät löydä internetistä relevanttia tietoa ja pitävät sitä muutenkin kaaoksena.

Kärjistetysti: kriittiset ovat niitä, joille tietokoneiden käyttö on muutenkin hankalaa ja jotka taatusti onnistuvat klikkaamaan juuri niitä sähköpostiviestejä, joiden liitteenä on iso ja paha virus. Voidaanko yleistäen todeta, että samat ihmiset ovat myös niitä, joille on helpompaa käydä kyselemässä lähipiiriltä sellaisia nippelitietoja, jotka netistä löytyvät kolmessa sekunnissa?

Korkeasaari, ota vastuuta -adressi.

Tuli mieleen, että voisin poiketa huomenna alkaville silakkamarkkinoille. Ajattelin vilkaista mitä mahtaa markkinoilla olla ohjelmassa ja mihin aikaan ne alkavat. Ajatukseksi jäi. Kenenkähän neronleimaus on piilottaa kaikki tiedot pdf- ja word-dokumentteihin? Näin sitä markkinointia rakennetaan! Palaute lähti samantien.

Yhtäläistä kiukkua herättää myös se, että jotkut itsepintaisesti lähettävät kolmen rivin tiedoksiannon wordilla väännettynä sähköpostin liitetiedostona, kun saman tiedon olisi voinut helpommin kirjoittaa itse viestiin. Ja kuinka ärsyttävää onkaan saada html-muotoiltuja uutiskirjeitä ja sähköpostiviestejä. Jos on rahkeita lähettää uutiskirje, niin pitäisi olla myös sen verran ymmärrystä, että tietäisi aika monessa paikassa html-muotoilujen olevan virusten pelossa kiellettyä kamaa. Prkl.

Ja sanon vielä samaan hengenvetoon senkin, kuinka ärsyttävää on saada liitetiedostoina koko perheelle joululahjaksi ostetulla digikameralla räpsäistyjä pakkaamattomia ja julmetun kokoisia lakanoita lomamatkasta Rhodokselle. Mielellään vielä niin, että näitä vähintään megan kokoisia jöllejä on meilin liitteenä noin kymmenen kappaletta, kaikki erillisinä tiedoistoina, tietenkin. Ja vielä mieluummin, että pistetään sama meili koko firman postilistalle, niin että postipalvelimet naukuvat tuskasta, jos vastaanottajat koneineen eivät sitä jo tee. Mitä siitä, että samat kuvat olisi voinut laittaa palvelimelle suoraan ja viskata meilillä vain linkin. Mutta ei kai sitä nyt niin!

Ei mulla muuta.