Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle

Kategoria: Verkonpainoja (Page 10 of 29)

Prioriteetteja

Tänään piti sanomani pari sanaa suomalaisuudesta ja ottaa hyviksi esimerkeiksi suomalaisen ruisleivän asiaa ajavat Ruisveljet; niin myös olisin voinut puhua elämästä kesämökillä. Käytettävyyttäkin olisin voinut sivuta Usability@90mph-artikkelin esittämän käytettävyystestauksen demoamismenetelmän verran.

Sen sijaan olen katsonut, kuunnellut ja lukenut sydän kylmänä uutisia Lontoon pommi-iskuista, koska en saa siellä asuvaa rakasta ystävääni kiinni millään yhteydenpitovälineellä. Vielä eilen puhuimme jälleennäkemisestä heinäkuun lopulla Suomessa. Ihan heti ei tule mieleen asiaa, jonka toteutumista toivoisin yhtä paljon.

Päivitys: Sain juuri kuulla, että ystäväni on turvassa: ”Ei oikein tiedä onko tää sama kaupunki. Ei oikein pysty keskittymaan työntekoon.”

Kaista kotiin

Aamun Hesari tiesi kertoa, että Helsingin kirjastosta voi lainata kotiin laajakaistan (maks.). ”Kohtaamispaikka@lasipalatsi lainaa asiakkaalle maksutta Welho-laajakaistan. Laajakaistan laina-aika on 2 viikkoa, lainaajan pitää olla 18 vuotta ja hänellä pitää olla kirjastokortti”, kertoo kirjaston oma uutinen. Loistava idea! Näin kesälomalaisena olisin todella ilahtunut vastaavasta palvelusta myös maakuntiemme kirjastoissa. Voisin hyvin kuvitella, että muutkin lomalaiset ottaisivat riemulla vastaan mahdollisuuden lainata laajakaistan loma-ajakseen, sillä erillisen yhteyden avaaminen lyhyen ajan takia ei tunnu kovin mielekkäältä näillä avausmaksuilla. Jaa ettei lomalla pidä tuijottaa ruutua? No, ei koko aikaa pidäkään, mutta luuleeko joku oikeasti, että kuokimme puskia kesämökillä tästä hamaan tulevaisuuteen?

Siivekkäitä

Suosikkiuutispalveluni Ampparit.com täytti eilen vuoden, ja alkoi samaan hengenvetoon myös pitää blogia. Mistään mahtavasta sisällöntuotannollisesta ponnistuksesta ei vielä tässä vaiheessa voida puhua, mutta katsellaan kuinka blogi kehittyy. Toivottavasti siellä kerrotaan tehdyistä muutoksista, sillä ainakin uutisten suodattaminen näyttää vaivihkaa muuttuneen. Paljon enemmän iloa on ollut taannoin sivuille ilmestyneestä tv-ohjelmakartasta. Olenkohan muuten ainoa, jonka mielestä Ampparit osaavat tehdä todella huomaamattomia mainoksia? Jostain syystä silmäni eivät vain kertakaikkiaan rekisteröi yläbannerin vaatimatonta vilkuntaa.

Ja sitten hetkeksi asian sivuun. Viime yönä blogit tulivat ensimmäistä kertaa uniini. Unessani olin metsäretkellä, jossa bongasin puussa kummallisen linnun. Aikani ihmeteltyäni mukana ollut biologiystävä totesi, että sehän on haakana. Että terveisiä vain Karille.

Lisäys: Myös Digitodayn siipien suojassa on blogi, jossa seurataan reaaliajassa Digitodayn toimittajan junamatkaa Helsingistä Moskovan kautta Vladivostokiin ja takaisin. Odotan hetki hetkeltä enemmän Hesarin blogia. [via]

Mummoenergiaa! (osa 3)

Hämeenlinna tuntuu kunnostautuvan erityisesti suomalaisen isovanhemmuuden nostamisessa, sillä elokuisen Mummovirtaa-keinutuolihappeningin ohella on nyt perustettu myös Verkkomummo.fi-palvelu. Verkkomummo on sähköinen kohtaamispaikka, jossa lapset voivat kommunikoida ”sähköisten isovanhempien” kanssa. Lapset saavat verkkomummoista ja -vaareista keskustelukumppanin ja kuuntelijan ja mummot ja vaarit voivat välittää tarinoitaan, elämänkokemustaan ja osaamistaan elämän eri osa-alueilta lapsille, palvelun sivuilla kerrotaan. [via]

Ihana idea. Verkkomummo-sivustokin on kuin pikamatka mummolan ruutuliinalla peitetyn keittönpöydän ääreen, johon on katettu tuore vehnänen ja kupissa tuoksuu kahvi. Olen ihan myyty.

Kaikkien oikeus?

Lupaan syödä kokonaisen hillosipulin, jos tämä juttu ei saa aikaan kuohuntaa: Accessibility Only For Disabilities?

Verkkosivujen pitäisi olla saavutettavia kaikille, myös erilaisia ohjelmia käyttäville, se on selvä. Ja saavutettavuutta ei takaa se, että koodi on standardinmukaista (vaikka se hyvä pohja onkin), sataprosenttista saavutettavuutta ei ole olemassakaan, eivätkä saavutettavuus ja käytettävyys ole synonyymejä. Tuttua asiaa.

Mutta sitten: pitääkö kaikilla ylipäätään olla oikeus julkaista verkossa? ”In most professions it takes education, or at least experience, but anyone with a cracked version of Dreamweaver can call himself a web designer and make money from making web sites for others. You don’t have to know the least bit about HTML or CSS, accessibility or usability. With some talent for graphic design and some marketing skills you can go far. Very far.”

Aihe liippaa läheltä omia kokemuksiani viime päiviltä, kun olen pitkästä aikaa yrittänyt opastaa noviisia html:n saloihin (vaikka omakin osaaminen on käytön puutteessa hiukan ruosteessa). Kuinka voidaan yhtä aikaa ottaa verkon mahdollisuuksista kaikki irti ja samalla antaa sen toimia temmellyskenttänä jokaiselle taidoista riippumatta? Tässä on yksi ratkaisu: ”If we are to be able to develop the Web properly, it needs to be stricter. In order not to make web publishing a black magic only mastered by a technocratic elite, one single thing is needed: publishing tools that are easy to use while still guaranteeing strict, well-formed markup.” Silti jäljelle jää kysymys siitä, onko tarpeen antaa jokaiselle oikeus julkaista sivuja verkossa. Hmm.

« Older posts Newer posts »

© 2024 Matkalla

Theme by Anders NorenUp ↑