Saavutettavuuden juhlavuoden merkeissä julkaistavassa kolumnisarjassa on tullut kulttuuriministeri Tanja Karpelan vuoro ottaa kantaa saavutettavuuteen otsikolla Taiteen ja kulttuurin saavutettavuus -ohjelma kannustaa laaja-alaiseen yhteistyöhön. Mutta voi, kovin on ministerillinen Karpelan kannanotto, eikä siitä saa oikein uutta irti millään – kutakuinkin samat asiat voi lukea vaikka taannoisesta tietoyhteiskuntaneuvoston raportista. Mitähän mieltä Karpela oikeasti on?
Kategoria: Tietoyhteiskunta (Page 8 of 13)
Kun olen juuri kuullut, kuinka vaikeaa voi olla Suomessa, teknologian edelläkävijämaassa, saada vedettyä yhteen toimistotilaan tarvittavia internet-yhteyksiä ja jopa hoitaa muuta asiaankuuluvaa logistiikkaa, ei voi kuin hymyillä ajatukselle mahdollisuudesta käyttää palveluja ja tietoa missä ja milloin tahansa, ajasta ja paikasta riippumatta. Tällaista kuvaa kuitenkin maalataan Fujitsun asiakaslehden Netin uudessa numerossa, josta iso osa on omistettu nimenomaan ubiyhteiskunnalle ja sen mukanaan tuomille ”arjen älypalveluille”.
Pidän lluusiosta tulee totta -artikkelissa esitetystä ajatuksesta, jonka mukaan tämän päivän nuoret kasvavat kuin huomaamatta ubi-maailmaan, joka ”ei ole teknologiavetoinen, vaan sisältö- ja palveluvetoinen – siis käyttäjien asialla. Muutenkin suunta on yhä enemmän teknologiasta palveluihin, joka tuntuu monista ubiikkiyhteiskuntaa käsitelleistä artikkeleista unohtuneen. ”Teknologian lisäksi tarvitaan yhteiskunnallista ja käyttäytymistieteellistä osaamista, psykologiaa, sosiologiaa ja sosiaalipsykologiaa, suunnittelua tavalliselle ihmiselle. Keskeistä on ihmisen ja koneen välisen vuorovaikutuksen suunnittelu”, Verkottumista ja vaihdantaa -artikkelissa kerrotaan. Käyttäjien on pystyttävä luovimaan alati läsnä olevan teknologian keskellä, mikä edellyttää siltä helppoutta ja hyvää käytettävyyttä. Huippukeksinnöistäkään ei ole hyötyä, ellei niitä pysty käyttämään.
Jaa tämä:
Paitsi että eilen vietettiin kansallista tietoturvapäivää, julkisti tietoyhteiskuntaneuvosto toisen raporttinsa (pdf) Suomen tietoyhteiskuntakehityksestä ja sen haasteista. ”Tänä vuonna siinä keskitytään erityisesti tieto- ja viestintätekniikan tuottavuus- ja tehokkuushyötyihin. Lisäksi raportissa on esitetty käytännön toimenpiteitä, joilla haasteisiin voidaan vastata”, kertoo uutinen.
Raportissa puhutaan ainakin ”tietoyhteiskuntatalonmiehistä”, ict-talkkareista, joka voisivat tehdä kodin tieto- ja viestintätekniikkaan liittyviä asennustöitä, kuten laajakaistan asentamisia ja digisovittimen päivityksiä, ja joiden palvelut voisi vähentää verotuksessa. Suomeksi: tietoyhteiskuntaan kuuluva tekniikka on tavalliselle käyttäjälle ihan liian vaikeaa, että siitä pystyisi selviämään omin voimin. Samaan aikaan kuitenkin liikenne- ja viestintäministerimme on sitä mieltä, että ”uuden arjen tietoyhteiskunnassa palveluiden käyttämisen pitää olla vaivatonta ja luotettavaa, tavallinen käyttäjä on nostettava huomion keskipisteeksi”.
Käyttäjäystävällisyys onkin termi, joka toistuu raportissa verrattain usein. Jos tähtäimessä on konvergenssi ja se kuuluisa ubiikkiyhteiskunta, tai raportin käyttämän termin mukaan ubiikki-tietoliikennestrategian toimeenpano, on aika vaikeaa kuvitella tulevaisuutta ilman käytettäviä ratkaisuja ja teknologiaa. Mutta kuinka se taataan, se ei käy raportista selkeästi ilmi. Panostuksia tehdään siellä ja täällä, ja ne vaikuttavat varsin hyviltä, mutta olisiko u-strategian kyljessä tilausta ihan kokonaiselle käytettävyysstrategialle?
Jaa tämä:
Vuonna 2002 perustettu EDeAN on eurooppalainen yhteistyöverkosto, jonka tavoitteena on rakentaa tasa-arvoista tietoyhteiskuntaa kaikille ja levittää tietoa esteettömyydestä ja saavutettavuudesta. EDeANissa on kunnioitettava määrä toimijoita: melkein 25 maata ja 160 organisaatiota, jotka kaikki tekevät töitä saavutettavuuden puolesta. Verkoston koordinoinnista vastaa vuoden kerrallaan joku kansallisista koordinaattoreista, ja tänä vuonna vastuuta kantaa kotoisa Stakesimme ja sen alaisuudessa toimiva Design for All -verkosto.
Kuinka tämä sitten näkyy tavalliselle kaduntallaajalle? Ainakin DfA2006-esittelyn mukaan tiedossa on esteettömyyttä ja saavutettavuutta monipuolisesti valottavia tapahtumia, seminaareja, työpajoja ja koulutusta, joiden pitäisi innostaa niin asiantuntijoita kuin suurta yleisöäkin. Toivotaan, että niin myös käy. EDeAN-vetovastuun kunniaksi DfA-verkosto on jo pistänyt pystyyn kolumnisarjan, jossa kommentoidaan eurooppalaisen tietoyhteiskunnan kehitystä. Ensimmäisenä puheenvuoron saa Stakesin pääjohtaja Vappu Taipale, jonka aiheena on My Information Society – Globalise the Finnish Model. Kolumnissa Taipale peräänkuuluttaa globaalia sosiaalipolitiikkaa ja kaikkien menettelytapojen tarkastelua ihmisten tarpeiden näkökulmasta samanarvoisuuden saavuttamiseksi. Kuinka niin pitkälle päästään, se on jo toinen juttu.
Jaa tämä:
Olen taipuvainen muodostamaan riippuvuussuhteen erilaisiin asioihin, ja uutiset ovat yksi niistä. Etenkin hyvän uutispalvelun löydettyäni palaan lähteeni luo uudestaan ja uudestaan. Niin on ollut myös Tietoyhteiskunta.fi:n suhteen, jonka neutraalista uutisointitavasta olen pitänyt Digitodayta enemmän. Tietoyhteiskunta.fi ei kuitenkaan koskaan palannut pitkäksi venyneeltä joulutauolta, ja nyt vihdoin selvisi miksi: rahat ovat loppuneet. Sääli. Uutisia aiheen tiimoilta on kuitenkin kaiken aikaa enemmän, ja niistä kertominen tärkeää. Toivottavasti palvelu siis ponnistaa pian takaisin jaloilleen.
Jaa tämä:
