Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle

Kategoria: Tietoyhteiskunta (Page 6 of 13)

Kaksi viikkoa kaksnollaa

Kesäkuun alkupuolella Digikossa suunniteltiin Web2.0-sessioiden järjestämistä työpaikalla lomien jälkeen, ja kyseinen ajankohta taitaa kohta olla käsillä. Kuinkahan mahtaa käydä?

Rapakon takana on tehty vähän vastaavanlainen koe, kun veteraaniksi itsensä laskeva teknologiatoimittaja laskeutui ”uuden” verkon varaan kahdeksi viikoksi tavoitteenaan elää mahdollisimman pitkälle erilaisia Web2.0-otsikon alle laskettavia hilavitkuttimia käyttäen. Ruoka ostettiin kaupasta, liki kaikki muu hoidettiin verkossa.

”For a couple of weeks this spring, I shifted as many of my activities as possible onto the Web, using new, hip technologies. Some of these shifts were merely the intensification of practices already familiar to many people — for instance, skipping newspapers and getting news only from RSS feeds and customized news sites. I listened to radio shows by podcast. I got my ’authoritative’ information from Wikipedia and all traffic and travel info from Windows Live Local and Google Earth. I went further. I shopped for everything except food on eBay. When working with foreign-language documents, I used translations from Babel Fish. […] Why use up space storing files on my own hard drive when, thanks to certain free utilities, I can store them on Gmail’s servers? I saved, sorted, and browsed photos I uploaded to Flickr. I used Skype for my phone calls, decided on books using Amazon’s recommendations rather than ’expert’ reviews, killed time with videos at YouTube, and listened to music through customizable sites like Pandora and Musicmatch. I kept my schedule on Google Calendar, my to-do list on Voo2do, and my outlines on iOutliner. I voyeured my neighborhood’s home values via Zillow. I even used an online service for each stage of the production of this article, culminating in my typing right now in Writely rather than Word. (Being only so confident that Writely wouldn’t somehow lose my work — or as Babel Fish might put it, ’only confident therefore’ — I backed it up into Gmail files. And being equally only confident therefore in Gmail, I cheated and made lifesaver backups on my own computer in Word.) And this is only an abbreviated list of what I did on the new Web.”

Ja mikä oli lopputulos? Se, että webkaksnolla on nimensä mukaisesti tarkoitettu parikymppiselle – ainakin iäkkäämmän vinkkelistä. Että kehitettävää on vielä ja paljon, sillä vaikka joskus niin saatetaankin luulla, niin tosiasiassa online-maailmassa elämiseen on vielä matkaa – aina ei ole mahdollista olla kytköksissä verkkoon. Että tiedon tulva voi olla yhtä aikaa inspiroivaa ja traagista, ja että paljon lasketaan luottamuksen varaan, mutta yksityisyydellä ei ole juuri sijaa. Käytettävyyskin on vielä monessa kohdassa lapsenkengissä, mikä hidastaa todellista ubiikkia kokemusta:

”Anyone who has watched 24 knows how PDAs ought to work. On the show, Jack Bauer is constantly having elaborate data sent to his PDA. The two huge limitations of real-world PDAs — that their screens are small and bad and their keyboards even smaller and worse — don’t trouble him at all. Today’s mobile handheld systems are very well adapted for voice communication and are usable enough for text messages and e-mail. But when you have to go to the real Web for information or services, as you must for many Web 2.0 applications, it’s usually not worth the effort.”

Vanhana vastarannan kiiskenä olen vierastanut myös Web2.0-lokeroa, mutta kun näitä juttuja lukee, niin huomaa, että hemmetti, olen tainnut jo uida uuteen verkkoon – eikä sieltä ole mikään kiire pois.

Julistuksia

Viime viikolla mainitsin EU-ministereiden sopineen yhteisestä saavutettavuustavoitteesta, joka mahdollisesti tähtää tulevaisuudessa myös pakolliseen www-saavutettavuuteen, mutta sokealla kanalla otti näin kauan löytää aiheesta myös suomenkielinen uutinen: Internet kaikille – tavoitteena osallistava ja esteetön tietoyhteiskunta.

”Ministerijulistuksessa vahvistettiin useita tavoitteita: tietoyhteiskunnan saavuttamattomissa olevan väestön kuten vanhusten, vammaisten ja työttömien osuuden on puolituttava vuoteen 2010 mennessä. Vuoteen 2008 mennessä on puolestaan käynnistyttävä tietoteknisiä valmiuksia edistäviä hankkeita. Lisäksi Euroopan maiden on tarkasteltava vielä tämän vuoden aikana aktiiviseen ikääntymiseen ja itsenäiseen elämiseen liittyviä tietoyhteiskuntaa koskevia näkökohtia.

[…] Tavoitteisiin pääsemiseksi Euroopan maat tarvitsevat viranomaisten toimenpiteitä hyväksi havaittujen käytäntöjen omaksumiseksi, teollisuuden osallistumista helppokäyttöisen teknologian tarjoamiseen markkinoille, innovatiivista tutkimustoimintaa, kansallisia tietoyhteiskuntaan osallistamisen ohjelmia sekä vapaaehtoisia sopimuksia kaikkien osapuolten välillä.”

Onpahan ympäripyöreää kapulointia.

Tämän Suomen komission viikkotiedotteessa olleen uutisen jäljille johdatti kotoinen Suomen DfA -sivustomme, josta ei oikein tiedä mitä mieltä siitä pitäisi olla. Ehkä kuvaavinta on se, että koska en muista osoitetta ulkoa, ja etsin sitä suoraan Stakesin sivujen hakukoneen avulla, niin hakusanan kirjoitettuani ja enteriä napautettuani fonttikoko sivulla suureni. Tässä on joko todella loistokkaasti onnistuttu arvaamaan DfA-hakusanan käyttäjien todellinen saavutettavuustarve, tai sitten insinöörit ovat saaneet luotua kertakaikkisen mielenkiintoisen toiminnon arvatenkin varsin vahingossa. Yhtä kaikki, tätä en olettanut saavani. Mutta en pidätä hengitystäni myöskään odotellessa saavutettavuuslainsäädäntöä Suomeen ihan lähivuosina.

Sanastolla digitaaliseksi

Tiesittekö, että tänään on 436 päivää analogisten lähetysten loppumiseen? Lieneekö sen vai kesäpäivän seisauksen kunniaksi kun Sanastokeskus TSK on tänään julkaissut digi-tv-sanaston (pdf). En muista koskaan nähneeni erillistä, vartavasten julkaistua kotimaista internet-sanastoa, tai mobiilisanastoa, vaikka niillekin taitaisi olla käyttöä. Mutta mikäpä siinä, jos tämä osaltaan madaltaa käyttöönoton kynnystä. [via]

Olikin juuri tänään puhetta siitä, että esimerkiksi mobiilimaailmassa yksi varsin suuri käytön este on ihan yksinkertaisesti se, ettevät käyttäjät ymmärrä mistä puhutaan. On 3G:t ja VoIP:it, SIP ja GPRS, ja moni muu, eikä niistä tavallinen kaduntallaaja ota tolkkua millään. Silti toivoisin, ettei minkään sanaston julkaiseminen samalla tarkoita sitä, että on ihan okei viljellä kummallisia lyhenteitä ja vieraannuttavaa terminologiaa. Onhan yksi käytettävyyden perusperiaatteistakin: puhu käyttäjille käyttäjien kielellä.

Ubiikin ihmisen mallia etsimässä

Kun muutamaltakin postilistalta on tipahtanut tieto Tekesin juuri käynnistyneestä Ubicom – Jokapaikan tietotekniikka -aiehausta, tuli samaan saumaan sopivasti myös Dan Safferin lyhyt pohdiskelu lukemansa kirjan perusteella eri sukupolvien teknologiatuotteista ja siitä, miten ne kuvastavat kutakin sukupolvea. Saffer hahmottelee jaottelua näin:

  • Greatest Generation (1940s-50s): ENIAC and mainframes.
  • Silent Generation (1960s-early 70s): Ethernet, input devices (mouse), Xerox PARC innovations.
  • Baby Boomers (1970s-1980s): Personal computer, commercial GUI, internet protocols.
  • Generation X (1990s-2000s): Commercial internet, web browsers.
  • Generation Y (2000s-2015?): Mobile, social networking, ???
  • Millenials (2015?-2030?): Ubicomp? robots?

Ja jatkaa:

”What would be interesting to me would be to map the characteristics that Strauss and Howe [kirjan kirjoittajat] attribute to each generation and see if the technology (and products based off that technology) that they produced reflect those generational characteristics. For example, is the baby boomer’s self-centeredness reflected in the idea of a personal computer? Is the angst and irony of Gen X reflected in the web browser?”

Ei tunnu ihan tuulesta temmatulta, että PC kuvastaisi individualismin aikaa, ja tämän aikakauden sosiaaliset verkot ja monenlainen mobiili jakaminen modernia tapaa palata yhteisöllisyyteen. Tämän ajatusmallin mukaan: minkälaisia sukupolven piirteitä heijastelee ubiikki-ajattelu, kaikkialla läsnä oleva tietotekniikka, jossa enää keskenään eivät keskustele vain ihmiset, vaan myös laitteet? Minkälaiset piirteet ja taidot tulevaisuudessa korostuvat? Mihin asemaan tämä asettaa vaikkapa sen kansanosan, joka ei tunne tietotekniikkaa, eikä juuri tekniikkaa muutenkaan?

Elisa taisi takavuosina olla edellä aikaansa hokiessaan kaikkialla, kaiken aikaa, kaikkien kanssa.

Kymmenen vuotta ubiikkiin

Eilen julkistettiin Suomen Akatemian ja Tekesin tieteeseen, teknologiaan ja yhteiskunnan näkymiin keskittyneen FinnSight 2015 -ennakointihankkeen asiantuntijaraportti (pdf), jonka tekijäjoukossa oli 250 suomalaista ykkösasiantuntijaa. Raportin mukaan 10 lähivuoden aikana ubiikkiin tiedonvälitykseen ja hakuun perustuvat palvelut kehittyvät voimakkaasti – kaikessa tässä tarvitaan ihmisten tarpeista lähtevää tieteen ja teknologian yhteistyötä.

Kymmenessä paneelissa toteutetun hankkeen teemoina oli mm. oppiminen ja oppimalla uudistuva yhteiskunta, tieto ja viestintä sekä ymmärtäminen ja inhimillinen vuorovaikutus, joissa määriteltiin yhteensä noin 80 osaamisaluetta, joihin Suomen tulisi tulevaisuudessa erityisesti panostaa. Allekirjoittaneen näkövinkkelistä Tieto ja viestintä -paneeli on se kiinnostavin, sillä sen listaamien osaamisalueiden joukosta löytyy mm. sellaisia kuin vuorovaikutus, käytettävyys ja käyttöliittymät sekä tiedon louhinta, analysointi, hallinta ja haku. Tulevaisuudessa tietoliikenne pysyy ykkösalueena, jossa mobiilisuus näyttelee tärkeää osaa, kun päätelaitteet yhdentyvät. Käyttäjätietoa ja käytettävyyden tutkiminen on ei ole kuitenkaan vain tietotekniikan keskeinen alue, vaan lähtökohta kaikelle innovaatiotoiminnalle. Raportin sanoin:

”Menestyksellisen innovaatiotoiminnan lähtökohtana on asiakkaiden tarpeiden ja toiveiden ymmärtäminen ja ennakointi. Tarvitaan uutta tietoa ja ymmärrystä ihmisestä, kuluttajista ja käyttäjistä, käytöstä ja toimivuudesta sekä ennakointia ja ymmärrystä elämäntapojen muutoksista, sekä markkina-ja markkinointiosaamista. Asiakas- ja käyttäjälähtöinen ajattelu edistää ja nopeuttaa innovaatioiden käyttöönottoa. Palvelualoilla ja perinteisessä teollisuudessa asiakas- ja palvelulähtöisyys luovat pohjan liiketoimintakonseptien uudistamiselle, tuottavuudelle ja uudenlaiselle kilpailuedulle.”

[via, via]

« Older posts Newer posts »

© 2024 Matkalla

Theme by Anders NorenUp ↑