Kategoria: Tietoyhteiskunta (Page 10 of 13)

Koska ei-vielä-kovin-vanha telkkarini ja toissavuonna, tai joskus niillä main, hankitut videoni ovat kesän aikana päättäneet yhdessä tuumin ryhtyä oikuttelemaan, olen leikkinyt ajatuksella sijoittaa lähitulevaisuudessa parempiin vermeisiin. Analoginen aika on lopuillaan, joten jonkinlainen digivastaanotin lienee järkevin hankinta.

Mikäpä siis sen sattuvampaa, että liikenne- ja viestintäministeriö on polkaissut käyntiin digi-tv-viestintäkampanjan ja avannut myös sen sivut osoitteeseen Digitelkkari.fi. ”Sivuilla kerrotaan ajankohtaisia asioita digi-tv-lähetyksiin siirtymisestä. Lisäksi sivuilla opastetaan niin taloyhtiöitä kuin yksityisiäkin kuluttajia digi-tv:n hankinnassa, ja annetaan vinkkejä lisätiedon lähteille”, kertoo uutinen.

Vaan olipa mennä kahvit väärään kurkkuun, kun erehdyin osoitetta klikkaamaan. Olisikin kai ollut liikaa vaadittu, että tulevaa teknologiaa esittelevät sivut olisi toteutettu edes tähän vuoteen sijoitetulla tavalla. Mutta ei, siellä ovat kasarikehykset ja fonttitägit sulassa sovussa. Julkishallinnon verkkopalveluiden JHS-suosituksia ei näiden sivujen toteuttaja ole vaivautunut edes vilkaisemaan, mikä kyllä saa taas kerran ihmettelemään keitä ne ylipäätään koskevat, jos ei sitten ministeriötä. Hyvä esimerkki siitä, kuinka käyttäjä juuttuu jo ovenkarmeihin, vaikka sisältö olisikin asiallista – ja kuinka suuri merkitys ensivaikutelmalla onkaan. Eihän nyt ole aprillipäivä, eihän?

Kärttyisen käyttäjän Ergonomics, Part 2: Ergonomic devices ottaa varaslähdön tulevaan työviikkoon, mutta koska olen juuri lotrannut hartioihini kylmägeeliä (matalapaine kolottaa mummon lihaksia), sopii aihetta käsitellä nytkin. Edellisessä osassa oli puhetta ergonomisesti oikeaoppisista suunnitteluratkaisuista, mm. mahdollisuudesta muuttaa verkkosivujen ja ohjelmien fonttikokoa, ja kakkososassa sitten puolestaan luodaan katsaus ergonomiaa parantaviin apuvälineisiin. Mutta mistä voi tietää minkälaisesta kapineesta on apua? Esimerkiksi Microsoftin ergonäppis ei sovellu meikäläiselle alkuunkaan. Tässäkin kohdassa pätee se vanha totuus, että mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Käytännössä pitäisi vain jaksaa kokeilla niin erilaisia apuvälineitä, huonekaluja kuin ohjelmistojakin (kenellä nyt sitten ikinä onkaan mahdollisuus moiseen).

Lainatakseni: ”Ergonomics offers you a rare opportunity to take charge of one way in which computers are not just frustrating, but actually physically painful or harmful to use. When you pay a little attention paid to ergonomic considerations, you can make your computer experience less frustrating. Pay attention to what happens while you use the computer. If it hurts, something is probably wrong. (Uh, and STOP IT! if you can.) If you can keep the computer from actually injuring you, you’ll find it much less frustrating when it’s merely badly programmed.”

Sivumennen sanottuna: Kanadassa muuten parhaillaan keskustellaan siitä, tulisiko työperäistä stressiä käsitellä sairautena vai vammana: ”Once workplace stress is seen as an injury, its causes can be removed the same way we already deal with other hazards, like harassment, dangerous equipment, toxic materials and unsafe working conditions.” Mhyy, olisikohan se näin yksinkertaista.