Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle

Kategoria: Sosiaalinen media (Page 9 of 20)

Monimutkaista

Tällaisena maanantaiaamuna, jolloin äreys nousee pintaan pienimmästäkin, on mukavaa huomata, että on sentään jotain, mikä huvittaa. Niin kuin tämä.

It's complicated

Oikeasti se on nimittäin hyvin yksinkertaista.

Valkoisen miehen Facebook

Ei kai pitäisi olla hämmästynyt, vaan vain nyökytellä tietäväisesti, mutta kuitenkin sosiaalisten sivustojen käyttäjistä tehty tutkimus hieman hätkäytti. Luokkaerot nimittäin jylläävät verkossakin, ja miksipä eivät, onhan internet ihmisen elinympäristöä siinä missä muukin. Danah Boyd tulkitsee:

”Facebook and MySpace usage are divided by race/ethnicity and parent education (two common measures of ’class’ in the U.S.). […] These substitutes for ’class’ can be contested, but what is important here is that there is genuinely differences in usage patterns, even with consistent familiarity. People are segmenting themselves in networked publics and this links to the ways in which they are segmented in everyday life.”

Siis: Facebookin käyttäjät ovat useammin valkoisia, hyvin koulutettujen vanhempien jälkeläisiä kuin MySpacen. Osaltaan tätä selittää varmasti se, että Facebook oli alunperin nimenomaan amerikkalaisen Harvardin yliopistoyhteisön oma sosiaalinen verkkosivusto, joka sittemmin laajeni kattamaan kaikki elitistisinä pidetyt Ivy League -yliopistot, ja lopulta koko läntisen pallonpuoliskon. Tutkija itse jatkaa:

”At first glance, it may seem that on the Internet nobody knows who you are (Steiner, 1993). In reality, however, the membership of certain online communities mirrors people’s social networks in their everyday lives; thus online actions and interactions cannot be seen as tabula rasa activities, independent of existing offline identities. Rather, constraints on one’s everyday life are reflected in online behavior, thereby limiting – for some more than others – the extent to which students from different backgrounds may interact with students not like themselves.”

En voi olla ajattelematta luokkaeroja tässä kohdassa käyttöliittymätasolla, ja jotenkin koko ajatus on kiusallinen. Onko aina niin, että Facebookin kaltainen valkoinen ja siisti design korreloituu hyväosaisiin, kun taas MySpacen vilkkuva ja kirjava hässäkkä on nk. alempien luokkien omaisuutta? Kuinka pitkälle tällaista päättelyä voi jatkaa? Ja jos onkin niin, että selvästi käytettävyydeltään kehnompi ja ulkoasultaan rasittavampi sivusto vetoaa vähempiosaisiin, niin seuraava kysymys kuuluu: miksi?

Ja mitä se kaikki tässä bisneksessä tarkoittaa?

Naamat näkyviin

Ei siihen mennytkään kuin neljä vuotta, mutta uutisen mukaan tulevana perjantaina, siis huomenna, myös LinkedIniin voi liittää naamakuvansa – käyttäjien pyynnöstä. Kaikissa muissa sosiaalisissa yhteisöissähän tämä optio on ollut olemassa jo kauan. Mutta ei sitä kuvaakaan voi ihan löysin rantein profiiliinsa upottaa:

”Whether or not Facebook’s success drove the move, LinkedIn still keeps its distance from the Facebook interface in other ways. Only one picture will be allowed, at 80 by 80 pixels, and users will be able to block people outside their network from seeing it. They’ll have the option of blocking photos from other users, important for human resources departments seeking to avoid the appearance of discriminatory hiring practices.”

Hiljattain LinkedIniin tuli myös ”ryhmiä” (Groups), mutta niiden toimintaperiaate jäi ainakin allekirjoittaneelle perin hämäräksi. [via]

« Older posts Newer posts »

© 2024 Matkalla

Theme by Anders NorenUp ↑