Oh Jaiku, how do I love thee? Let me count the ways.
”Let me add a personal note on why I use and will continue to use Jaiku. It has to do with the user experience and particularly social experience of Jaiku. Note that I don’t have a Twitter account. I looked into getting one but I don’t have time to update in two places. And those that know me, know I like it slow sometimes. Twitter is faster and louder than I like my mobile social life to be”, kirjoittaa Marko Ahtisaari blogimerkinnässään Why I use Jaiku.
Sattumalta olen kuluneella viikolla pohdiskellut samaa itsekin: miksi olen yhtäkkiä hurahtanut jaikuamaan, kun vielä tovi sitten aprikoin josko koskaan kokisin tarvetta heitellä maailmalle yhden lauseen mittaisia ajatuksia siitä, missä milloinkin menen ja mitä mielessä liikkuu. Ja nyt huomaan ilahtuvani liki jokaisesta jaikusta ja uudesta kontaktista, joka listalleni ilmestyy, vaikka en koe olevani mitenkään erityisen sosiaalinen persoona. Muuttaako ohjelmisto siis ihmistä, ja jos, niin mihin suuntaan?
Käyttökokemusta sinänsä on varmasti muokannut se, että olen ollut koko kuluneen viikon flunssan kourissa sairaslomalla, ja tappanut aikaa koneen ääressä sen minkä särkevältä päältä ja lihaksilta olen kyennyt. Kun tukkoinen pää ei ole antanut myöten pidempien blogimerkintöjen kehittelylle, on ollut helppoa sujahtaa Jaikun maailmaan, jossa one-linereita enempää ei edes kaivata. Samalla niissä on jotain hyvin inhimillistä, pientä ja hetkeen sidottua, niin kuin arki tapaa olla. En tiedä mitä tapahtuu ensi viikolla, jolloin toivottavasti olen taas takaisin töissä, eikä jatkuva netissä päivystäminen ole enää mahdollista. Jaikun mobiilipuoleen kun kuitenkin suhtaudun vielä vähän varauksella.
Ja siihen mobiiliin Jaikuun (beta!) on liittynyt koko joukko kompastuskiviä, joita olen myös ääneen ihmetellyt. Sitten tapahtuikin ihmeitä näin käyttäjän näkökulmasta katsottuna: ensin jaikuani kommentoivat muut kohtalotoverit, ja sitten keskusteluun hyppäsivät mukaan Jaikun kehittäjät kommentoimaan ja auttamaan. En tiedä hukkuvatko kommenttini ja kehitysehdotukseni jonnekin käyttäjäpalautteiden mereen, mutta tapa, jolla koen tulleeni kuulluksi ja ymmärretyksi on koko lailla ennenkokematon. On ihan ymmärrettävää, että ennen pitkää kehittäjillä ei ole enää aikaa päivystää ja tutkia jatkuvasti paisuvan käyttäjämäärän jokaista inahdusta, mutta ainakin tämän käyttäjän sitouttamisessa ja positiivisen kokemuksen luomisessa näillä parilla kommentillakin oli suuri merkitys. Taisivatkohan itse sitä ymmärtääkään.
Miksi sitten Jaiku, miksei Twitter? Jaiku tuntuu käytettävämmältä, ja on kilpailijaansa monipuolisempi. Miellyttävyyttä ei vähennä yhtään myöskään se, että se on kotimaista alkuperää – nurkkapatriootti minussa kiittää. Mitä enemmän jaikuan, sitä vähemmän tekee edes mieli palata Twitteriin. Minulla ja Jaikulla on nyt suhde.
(Kuva: Metro-lehti 12.4.2007 [pdf])
