Kategoria: Sosiaalinen media (Page 16 of 20)

Vaikka Jakob Nielsenin tuoreet puheet linkkien käytettävyydestä ovat hieman kyseenalaisia (Satunnainen Björklund kertoo mainiosti ainakin teknisistä seuraamuksista), niin Web 2.0-kritiikissään mies ei ole ihan yhtä pahasti hakoteillä. Linkkien suhteen ainakin omassa työssäni, Vistasta viis, pyrin noudattamaan näitä kahta sääntöä, jotka Nielsenkin mainitsee: linkistä siirrytään toiselle sivulle (tai toiseen kohtaan sivulla), napista tapahtuu jokin toiminto.

Mitä Web 2.0:aan sen sijaan tulee, niin ymmärrän varsin hyvin Nielsenin pointin siitä, että olisi hyvä huolehtia siitä, että perusasiat ovat kunnossa, ennen kuin lähdetään trendikkäästi kikkailemaan:

”Describing Web 2.0 as the ’latest fashion’, Mr Nielsen said many sites paying attention to it were neglecting some of the principles of good design and usability established over the last decade. Good practices include making a site easy to use, good search tools, the use of text free of jargon, usability testing and a consideration of design even before the first line of code is written. Sadly, said Mr Nielsen, the rush to embrace Web 2.0 technology meant that many firms were turning their back on the basics.”

Nielsenin mielestä sosiaaliset, käyttäjän omaa aktiivisuutta korostavat elementit sivuilla ovat kuitenkin loppujen lopuksi harvojen herkkua, vaikka monet yritykset haluavatkin nyt kilpavarustella sivustonsa juuri niillä. Näin ollen varsinainen pihvi saattaa hukkua kaiken osallistavuuden joukkoon: useimmat käyttäjistä kun kuitenkin tulevat edelleen sivuille suorittamaan jonkin tehtävän, eivätkä vain hengailemaan ja fiilistelemään. Valetaan siis ensin perustukset huolella ja tehdään koristelut vasta sitten, kun talossa on ovet ja ikkunat kohdillaan.

Mutta sitä minä jäin miettimään, että kuinka mahtaa pitää paikkansa se Nielsenin mielipide, ettei nykyteinien verkonkäyttöaktiivisuutta voi pitää ennusmerkkinä tulevasta käytöstä, vaan että aikuistumisen myötä internetin käyttö automaattisesti vähenisi. Eikö kaikessa tunnuta tähtäävän kuitenkin siihen, että ihminen viihtyisi verkossa aina vain enemmän, vauvasta vaariin? Vaikka siellä ei samoja asioita tehtäisikään, eikä siten kolmikymppisille murkkuikäisten sisältöjä kannata tarjotakaan, niin en osaa oikein kuvitella verkon käytön vähenevän peruspalveluidenkin siirtyessä yhtä enemmän verkkoon. Jos joku tietää vihjata jostain tulevaisuusennusteesta tässä kohtaa, niin ottaisin sen ilolla vastaan.

Toisaalla haastatellaan kahdeksaa verkon tekijänimeä, joukossa Nielsen, verkon menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevasta. Jos pitkän artikkelin jaksaa lukea läpi kokonaan, voi loppupuolelta huomata, ettei Web 2.0 muutenkaan kuulu Nielsenin tulevaisuuskuvaan, tai se ei ainakaan näyttele siellä kovin suurta osaa. Sen sijaan Nielsen kantaa huolta lukutaidottomista ja ikääntyvistä, globalisaation tuomista haasteista käytettävyydelle sekä verkkosivujen bisnesmalleista. Muiden vastauksissa korostuvat enemmän käyttäjät, siis ihmiset ja se käyttäjien tuottama sisältö.

del.icio.us-linkkikeräämössä on mukava mahdollisuus vinkata linkistä jollekin omaan verkostoon kuuluvalle lähimmäiselle, jonka arvelee voivan olla aiheesta kiinnostunut tai jota haluaa muuten vain informoida.

Mutta mikä sen sijaan ei ole mukavaa, niin se, ettei joskus varsin mainioistakin vinkeistä voi mitenkään kiittää. Pitäisihän palvelun mahdollistaa sekin kaiken yhteisöllisyyden ja sosiaalisuuden nimissä. Ja jos nyt ei muuten, niin ihan vain siksi, että se olisi hyvää käytöstä.

Viime torstain blogipöhinässä yksi jos toinenkin ihmetteli sponsorin kiinnostusta bloggaajia kohtaan ja ylipäätään motivaatiota olla paikalla. Että onpa tämä todellakin kohdemarkkinointia, ja aiotaanko meille kaikille myydä asunto.

Sittemmin varmaan useampikin hoksasi mistä kaikessa saattoi olla kysymys.

Vielä enemmän aihe avautunee, jos lukaisee Social Design Research -artikkelin; siinä kun käytetty esimerkkinä nimenomaan asunnonmetsästystä.

”Imagine you’re interviewing someone about looking for an apartment on the Web. You ask them the usual questions, where they go, what sites they visit, what information is important to them, what they like and don’t like. Most of the discussion will deal with what is important to them as they fulfill this activity.

At some point, unless the person is truly anti-social, someone else will enter into the conversation. Maybe it’s their brother who recommended they search in a certain neighborhood in the Back Bay of Boston. Or their boyfriend who says to make sure everything that in the apartment is fixed before moving in. This is where the social part comes in. […] Once we have a clear picture of how a person makes decisions in a certain area, we can compare them with others. We’ve found that there are usually trends in how this works. These trends feed into our design.”

Ja niin edelleen, ja niin edelleen. Kannattaa lukea koko juttu – jos ei muuten, niin ainakin siksi, että siinä kerrotaan varsin selkeästi siitä, kuinka sosiaalisen palvelun suunnittelu eroaa ”tavallisesta”.

Muutama päivä sitten avattu Owela on VTT:n avoin verkkolaboratorio, jossa mm. ”ideoidaan, kehitetään ja testataan tulevaisuuden tuotteita ja palveluja, tutkitaan käyttäjiä, käyttökulttuureita, asenteita ja mielipiteitä ja arvioidaan eriasteisten ideoiden, skenaarioiden ja prototyyppien hyväksyttävyyttä sosiaalisen median keinoin”. Owelassa on tietenkin myös blogi, jonka mielenkiintoisinta antia tällä hetkellä ovat mm. tänään pidetyn sosiaalisen median seminaarin (jonka flunssaisena missasin, pahus) esitykset. Monta muutakin mukavaa juttua Owelaan mahtuu, niin kuin vaikka mahdollisuus päästä testaamaan kehitysvaiheessa olevia prototyyppejä tai vaihtoehtoisesti jättää toisten arvioitavaksi omia tilannekuvauksia, ideoita ja konsepteja. Kaiken kaikkiaan Owela vaikuttaa niin mielenkiintoiselta idealta, että sen todellakin toivoisi saavan tulta alleen.