Olen suuri yksinkertaistuksien ystävä, joten tämä wikien periaatteista kertova pätkä upposi kuin veitsi voihin. Vaikka siinä sivuutetaan nätisti se, kuinka monelle joissakin wikeissä käytetty koodi voi olla suurikin käytön este, on toiminnan perusperiaate saatu kuitenkin nätisti ja hauskasti pakettiin. [via]
Kategoria: Sosiaalinen media (Page 15 of 20)
BBC:n uutisten Rory Cellan-Jones on vakaasti sitä mieltä, ettei sosiaalisen median härpäkkeitä ole tarkoitettu yli 25-vuotiaille. Päälle nelikymppisenä teknologiatoimittajana Cellan-Jones on pistänyt merkille nuorempien villityksen verkottua ties mitä sivustoja ja ohjelmia apuna käyttäen, mutta mitä jakoa niillä on keski-ikäistyvälle perheelliselle miehelle? Toimiiko edes Twitter?
”After a few days I can’t help noticing one thing about my virtual social life – I don’t seem to have many friends. I have tried to find anyone I know on these sites – but nobody seems to be there. […] By now I am having a bit of luck with Twitter – but I’m beginning to wonder why I signed up. My circle of Twitterers – all of them in my age bracket – include my oldest friend, a Cardiff doctor using the soubriquet TopDoc, and two friends from the murky world of public relations, Suburbman and TheClackster. Soon my phone is twittering with every detail of their mundane lives. ’Not much happening right now. About to take a shower,’ says Suburbman. ’Up at dawn, back hurting. read the Guardian online,’ is the thrilling news from TopDoc.”
Cellan-Jones ei vakuutu alan asiantuntijoiden väitteistä, joiden mukaan yhä vanhemmat ihmiset innostuvat jakamaan elämäänsä verkon ja kännykän välityksellä, vaan pysyy kannassaan, jonka mukaan hän on liian vanha Twitterille ja liian aikuinen MySpacelle. Mutta mikä olisi sellainen väline, joka innostaisi mukaan myös ne päälle nelikymppiset, jotka ovat vielä onnistuneet välttämään verkon yhteisöjä? Vai onko kyse välineestä riippumatta siitä, että toisetkin ovat siellä? Olen pistänyt ilolla merkille muutamaankin välineeseen (mm. LinkedIn) ilmestyneen mahdollisuuden selata automaattisesti omalla koneella / sähköpostiohjelmassa olevaa osoitemuistiota, ja etsiä sen perusteella yhteisöstä kontakteja, mutta ei se vielä liian helppoa ole, eikä aina niin mukaansatempaavaakaan. Onko innostumattomuuden ongelma itse asiassa sittenkin se, että tosielämässä olevia kontakteja on vaikea verkosta löytää, ja yksin on huono huudella?
Jaa tämä:
Pari päivää sitten opin Purse Lip Square Jaw -blogista, että Mary Douglas, brittiläinen antropologi, on kuollut kunnioitettavassa 86 vuoden iässä. Suurelle yleisölle Douglas on varmasti nimenä tuntematon, mutta minä vihreänä sosiologin alkuna gradua vääntäessäni pänttäsin useammankin yön hänen teoksiaan. En tainnut ihan kaikkea ymmärtää, enkä enää paljoa muista, mutta vaikutuin.
”Miksi multa on likaista, jos se on olohuoneen lattialla, ja miksi multa ei ole likaista, jos se on kukkapenkissä? Mullan koostumus tai bakteeripitoisuus ei muutu matkalla puutarhasta parketille. Miksi on romanttista rakastella tyttöystävänsä kanssa, mutta iljettävää rakastella äitinsä kanssa? Miksi heitän pois leivän, jossa huomaan homepilkun juuri kun olen levittämässä sille aurajuustoa? Ja toisaalta: miksi kiinalaiset ja suomalaiset pistelevät hyvällä ruokahalulla poskeensa sianlihaa, jota juutalaiset ja muslimit pitävät iljettävänä? Miksi käärme maistuu Kantonissa, mutta ajatuskin Sipoon metsässä tavatun kyyn paistamisesta etoo?”
(Pöytälaatikko@yrttimaa.net: Kulttuuri, lika ja magia – Mary Douglas ja asioiden taksonomia)
Tällaisia asioita Douglas käsitteli, siis pyhän ja epäpuhtaan suhdetta, rituaaleja, symboleja, ja oli erityisen kiinnostunut asioiden luokittelusta. Niin ikään hän piti kulttuuria yhteisön, ei yksilön kulttuurina. Mitä tästä kaikesta on jäänyt käytettävyystyöläisen käteen? Arjessa Douglasia ei muista, mutta kummasti sitä työssään silti asioita luokittelee ja yhteisöllisyyttä tutkii.
Jaa tämä:
Aamun mietelause:
”Socialization is not twitter, not blogging. Socialization is about something else, much richer, much more human, much less controllable or ’narrowable’ than what we do online. Socialization is about getting confronted to the unexpected, about being destabilized, about being out of your comfort zone. In real life there is no way to channel interaction. I can meet a friend to specifically discuss some photos he made, and he might end up announcing me his wife is pregnant. That doesnt happen with Flickr.”
L: Ballpark’s blog: Real life socialization
Jaa tämä:
