Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle
Uutinen kertoo, että Microsoft olisi havittelemassa siivua Facebookista itselleen. I smells trubba, niin kuin eräs ystäväni sanoisi. Mutta samalla apajalla on myös Google.
Kumpi olisi pienempi paha?
Jotenkin näin perstuntumalla sanoisin, että se laimea mekkala, mikä syntyi kun Yahoo nappasi Flickrin oli pientä sen rinnalla, mitä saattaisi tapahtua, jos Microsoft iskisi kyntensä Facebookiin. Mutta saatan olla väärässäkin.
Samalla kun Facebookin käyttäjäluvut ovat Suomessa tuplaantuneet viimeisen kahden viikon sisällä, on korviin yhä enenevässä määrin alkanut kantautua myös vastakkaisia reaktioita. Facebookin käyttöä ei ymmärretä, se ei innosta, sen käytettävyys on syvältä, se on lapsellinen, siihen kyllästyy nopeasti, se ärsyttää – ja etenkin ärsyttää se, että yhtäkkiä kaikki puhuvat siitä.
Makuasioista voi toki kiistellä maailman tappiin saakka, mutta ainakin täällä käyttäjätutkimus- ja design-osastolla on syytä ottaa lusikka kauniiseen käteen. Myönnän auliisti Facebookin käytettävyyden olevan monissa kohdissa lapsenkengissä, mutta yhtä kaikki sillä on miljoonia ja miljoonia käyttäjiä. Käyttäjiä, joka osaavat käyttää sitä, tai oppivat sen, koska niin haluavat. Käyttäjiä, joille Facebook on kenties ensimmäinen kosketuspinta sosiaaliseen internetiin. Se on uraauurtava ja sitä matkitaan; tulevaisuudessa siihen viitataan aina vain enemmän paitsi sosiaalisena toimintaympäristönä, myös verkkosivustona, joka toimii tietyllä tavalla ja jossa on tietynlaisia elementtejä.
Ne elementit pitää tietää. Niitä halutaan muillekin sivustoille. Olen jo useaan otteeseen kuullut, kuinka tuotteeseen X on saatava ”se samanlainen toiminto kuin Facebookissa”. Huonoa käytettävyyttä ei kannata matkia, mutta se kokonaisuus ja sen monet pienet osat – ne kannattaa tutkia huolella. Poimitaan parhaat päältä eikä keksitä pyörää uudestaan, sillä opittua ja tuttua ei ole syytä sivuuttaa vain siksi, ettei se satu itseä kiinnostamaan.
Nauratti ainakin minua, ja siinä ohessa tarjosi mainion esityksen siitä, mitä Naamakirjalle tapahtuisi jos internet yhtäkkiä menisi rikki.
(On muuten hankalaa, kun ei tiedä saako lähteeseen linkittää.)
Muuten Naamakirjan käyttäjiä ei sitten nauratakaan, sillä tänään ruudulle ilmestyi tiedote, jonka mukaan hakukoneet löytävät pian Facebookin profiilit. Näin asiaa perusteltiin:
”A public search listing provides, at most, the name and profile picture of any Facebook member that has their search privacy settings set to ’Everyone.’ It will show less information about a person than results of a search performed by someone logged in to Facebook. We wanted to give people who had never come to Facebook, or who are not currently registered, the opportunity to discover their friends who are on Facebook.”
Näin Facebookista siis on tulossa eräänlainen puhelinluettelo, josta etsivä löytää, ja saadakseen lisää tietoa rekisteröityy itsekin. Ja sitten iskevät markkinamiehet, ja profiilit myydään, ja yritykset keräävät ihmisistä dataa myydäkseen entistä enemmän ja kohdistetummin.
”There’s no question we’ve entered an era where people are simultaneously living their lives online. But there’s a naive quality here that these sites have set up. The sites appear to be cool, but what lurks underneath is a powerful force designed to stealthily observe and collect data about you, and develop a marketing campaign to get you to behave the way they want.”
Kirjoittajan sanoin: ”We are slowly leaving digital litter all over the web, and some day it is going to cause problems.” Maailmanloppu tulee.
Syyskuu kääntyi juuri, mutta bloggaajat malttavat odottaa lokakuulle saakka seuraavaa joukkokokoontumistaan. Perjantai 5.10., Kallio, Helsinki. Sinne. Vaikka se onkin Kalliossa. Ja Helsingissä.
© 2024 Matkalla
Theme by Anders Noren — Up ↑