Kategoria: Saavutettavuus (Page 8 of 61)

Tai no, ei nyt ihan – mutta melkein. Motorola on nimittäin julkaissut Motorola W315 -puhelinmallin, jolla ei voi surffailla netissä, kuunnella musiikkia, ottaa kuvia tai lähettää sähköpostia, vaan vain soittaa ja lähettää tekstiviestejä. Tällaisen puhelimen tuominen markkinoille vastaa kuulemma kasvaneeseen kysyntään: kaikki eivät halua tai tarvitse mitään ylimääräisiä vipstaakeja kännykkäänsä. Tutkimuksen mukaan 41 prosenttia käyttäjistä haluaa vain puhua puhelimeensa, ei muuta.

”Finding a phone with just the basics has become a real challenge. Cameras, for instance, are included in most phones today because the cost to add one is marginal. And wireless carriers want to boost the bottom line by selling customers extras, like music or data services, adding to the steady growth of feature-rich phones.

While this issue has not set off a technological backlash akin to protests against genetically modified crops, there is growing frustration among some shoppers, particularly older folks, that mobile phones have become too complicated.”

Menisiköhän meillä kaupaksi? [via]

Alunperin olin lukemassa uutista Risto Sarvaksen valokuvien metatietoa koskevasta väitöksestä, kun eksyin itse väittelijän sivuille ja löysin sieltä paljon muutakin mielenkiintoista. Sarvas on tutkinut henkilökohtaista mediaa ja etenkin mobiileja kuvia monelta kantilta, joista silmiini osui etenkin ikääntyneiden kuvien jakamista verkossa koskeva artikkeli: Online Media Sharing for the Elderly [pdf].

Vaikka artikkeli toikin elävästi mieleeni mummolan monet valokuva-albumit ja perinteen, jota sittemmin olen jatkanut itse satojen ja satojen kuvien muodossa, on tosiasia kuitenkin se, että tulevaisuuden ikäihmiset pistävät kuvat lastenlapsista verkkoon, eivätkä vain silkkipapereilla vuorattuihin nahkakantisiin albumeihin. Varmasti jotkut tekevät jo nyt niin. Ja koska näin on, tulisi verkkopalvelutkin suunnitella sitä sitä silmällä pitäen, että kaikki niiden käyttäjät eivät ole parikymppisiä teknisesti orientoituneita nuoriamiehiä, vaan vanhuksia, jotka haluavat jakaa kuvia ja tallentaa historiaa myös verkossa, ja jotka osaavat arvostaa tämänkaltaista tapahtumien dokumentointia nuorisoakin enemmän.

Mitä se sitten tarkoittaa käytännössä? Sitä, että kännyköiden pienet näytöt ja näppäimet ovat ongelma, johon pitäisi löytää ratkaisu. Mutta itse laitteita suurempi ongelma on kuitenkin se, että koko multimediapalvelun konsepti voi olla vanhukselle tuntematon, siihen liittyvästä teknologiasta puhumattakaan. Opastus on yksi ratkaisu, mutta paljon kestävämmällä pohjalla on sellainen suunnittelu, joka ottaa huomioon ikääntyvien tarpeet alusta alkaen. Onhan ikääntyvissä myös sitä kuuluisaa bisnespotentiaalia:

”Nevertheless, designing multimedia services and products for the elderly has business potential, interesting research questions, and also mental health aspects from the users’ perspective. We see the elderly as a unused creative resource in multimedia creation, editing, and sharing.”

Niin, enkö vain jo itsekin toisinaan istu sohvannurkassa läppäri sylissä kuvia albumeihin jakaen ja kuvatekstejä kirjoitellen. Että on sitten mitä mummona muistella.