Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle

Kategoria: Saavutettavuus (Page 8 of 61)

Pisteillä

matkalla-braille
Tänään on maailman pistekirjoituspäivä. Pistekirjoitushan on ranskalaisen Louis Braillen kehittämä sokeiden käyttämä kirjoitustapa, jossa merkit muodostetaan kuudesta pisteestä sijoittamalla nämä eri järjestykseen, ja yhdessä merkissä voi olla kaksi pistettä rinnakkain ja kolme pistettä allekkain. Saavutettavuuden kannalta pistekirjoitus on olennainen myös verkossa liikkuville: mikäli näkövammainen henkilö on myös kuulovammainen, ei pelkkä ruudunlukuohjelma riitä, vaan tarvitaan myös pistenäytön avulla saatavaa pistekirjoitusta.

Tekstin muuntamista pistekirjoitukseksi voi itse kukin kokeilla pistekirjoituksen grafiikka-palvelussa.

Uusi vuosi vei oikolukijat

Mikä lie interwebissä tänään vikana, kun kirjoitustaidottomuus tuntuu nostavan rumaa päätään vähän siellä sun täällä. Piti mainitsemani maikkarin uutisesta, jossa kerrotaan internetin olevan suureksi avuksi viittomakieltä äidinkielenään puhuville, mutta itse sisällön sijaan huomio kiinnittyikin siihen, kuinka suomen kielen taito ei ole ollut uutisen kirjoittajalla ihan oikeaoppisesti hanskassa:

”Web-kameroista on suuri apu viitomakielisille. Viitomakieltä äidinkielenä puhuville Iternet tuo suurta helpotusta arkielämään. Esimerkiksi WEB-kameran kautta yhteydenpito muihin viitomakielisiin onnistuu helposti. Nyt on meneillään Kentauri-projekti, jossa kuuroille opetaan juuri näitä taitoja käytännössä. […] Komivuotinen projekti toteuttaa Kuurojen Liiton ja liikenne ja viestintäministeriön 2004 hyväksyttyä esteettömyysohjelmaa.”

Joku roti! Kuvankaappaus on tallessa, jos ja kun joku maikkarilla havahtuu juttunsa oikolukemaan.

Mediaa ja muotoja

Media kotona
Viime viikolla mainitsin Virve Peterin eilen Tampereella pidetystä väitöksestä, jonne en itse sattuneesta syystä päässyt paikalle – mutta my typon Heidi sen sijaan kyllä pääsi. Heidin yhteenvetoa lukiessa ei harmita melkein ollenkaan, sillä olennainen välittyy mainiosti; etenkin kun itseni tuntien olisin kuitenkin haukotellut leukani sijoiltaan, vaikka tilaisuus olisi ollut kuinka kiinnostava. Kirjoitus toimii sitä paitsi erinomaisena esipuheena itse teokselle, joka odottaa lukuvuoroa hyllyssäni. Kiitos!

KaitaEilen väiteltiin toki muuallakin, nimittäin Helena Leppänen TaiKissa aiheesta ”Muotoilija ja Toinen. Astiasuunnittelua vanhuuden kontekstissa”. Muotoilusta ja astiasuunnittelusta en ymmärrä tuon taivaallista, mutta tästä väitöksestä tekee mielenkiintoisen nimenomaan tuo vanhuuden konteksti, jolla on paljonkin tekemistä käytettävyyden ja saavutettavuuden kanssa. Väitöstään varten Leppänen nimittäin perehtyi ikääntyneiden elämään ja tarkasteli erityisesti ruokailu- ja kahviastioiden toimivuutta ja miellyttävyyttä; tuloksena vanhusten tarpeiden pohjalta suunniteltu Kaita-astiasto (kuvan lähde).

”Leppäsen mukaan käyttäjäkeskeisyyttä ei voida lähestyä vain perinteisen modernin asiantuntijavallan näkökulmasta. Muotoilun käyttäjäkeskeisyys syntyy toiseuden kunnioittamisesta, muotoilijan ja Toisen autenttisesta kohtaamisesta. Empatiaan ja ihmisten väliseen dialogiin perustuvassa muotoilussa on muotoilijan persoonallisella läsnäololla keskeinen asema. Muotoilija voi halutessaan piiloutua modernin anonymiteetin suojaan, mutta toiseuden näkeminen ja kuuleminen antaa mahdollisuuden myös eettiseen havahtumiseen. Eettiset kysymykset ovat monille muotoilijoille ja muotoilun eri aloille yhteisiä. Vastaukset sen sijaan ovat aina tapauskohtaisia, ajassa muuttuvia, epätäydellisiä.”

Eivätkä astiat näytä hullummalta näin nuoremmankaan silmin, mikä todistaa sen, että usein tietyn erityisryhmän käyttäjätarpeiden huomioiminen tuo hyvää käytettävyyttä kaikille.

Näillä puheilla sinivalkoisin siivin pikajoulun viettoon. Odotettavissa saattaa olla jopa lunta!

Puhelin vailla toimintoja

Tai no, ei nyt ihan – mutta melkein. Motorola on nimittäin julkaissut Motorola W315 -puhelinmallin, jolla ei voi surffailla netissä, kuunnella musiikkia, ottaa kuvia tai lähettää sähköpostia, vaan vain soittaa ja lähettää tekstiviestejä. Tällaisen puhelimen tuominen markkinoille vastaa kuulemma kasvaneeseen kysyntään: kaikki eivät halua tai tarvitse mitään ylimääräisiä vipstaakeja kännykkäänsä. Tutkimuksen mukaan 41 prosenttia käyttäjistä haluaa vain puhua puhelimeensa, ei muuta.

”Finding a phone with just the basics has become a real challenge. Cameras, for instance, are included in most phones today because the cost to add one is marginal. And wireless carriers want to boost the bottom line by selling customers extras, like music or data services, adding to the steady growth of feature-rich phones.

While this issue has not set off a technological backlash akin to protests against genetically modified crops, there is growing frustration among some shoppers, particularly older folks, that mobile phones have become too complicated.”

Menisiköhän meillä kaupaksi? [via]

Mummolan kuvat verkossa

Alunperin olin lukemassa uutista Risto Sarvaksen valokuvien metatietoa koskevasta väitöksestä, kun eksyin itse väittelijän sivuille ja löysin sieltä paljon muutakin mielenkiintoista. Sarvas on tutkinut henkilökohtaista mediaa ja etenkin mobiileja kuvia monelta kantilta, joista silmiini osui etenkin ikääntyneiden kuvien jakamista verkossa koskeva artikkeli: Online Media Sharing for the Elderly [pdf].

Vaikka artikkeli toikin elävästi mieleeni mummolan monet valokuva-albumit ja perinteen, jota sittemmin olen jatkanut itse satojen ja satojen kuvien muodossa, on tosiasia kuitenkin se, että tulevaisuuden ikäihmiset pistävät kuvat lastenlapsista verkkoon, eivätkä vain silkkipapereilla vuorattuihin nahkakantisiin albumeihin. Varmasti jotkut tekevät jo nyt niin. Ja koska näin on, tulisi verkkopalvelutkin suunnitella sitä sitä silmällä pitäen, että kaikki niiden käyttäjät eivät ole parikymppisiä teknisesti orientoituneita nuoriamiehiä, vaan vanhuksia, jotka haluavat jakaa kuvia ja tallentaa historiaa myös verkossa, ja jotka osaavat arvostaa tämänkaltaista tapahtumien dokumentointia nuorisoakin enemmän.

Mitä se sitten tarkoittaa käytännössä? Sitä, että kännyköiden pienet näytöt ja näppäimet ovat ongelma, johon pitäisi löytää ratkaisu. Mutta itse laitteita suurempi ongelma on kuitenkin se, että koko multimediapalvelun konsepti voi olla vanhukselle tuntematon, siihen liittyvästä teknologiasta puhumattakaan. Opastus on yksi ratkaisu, mutta paljon kestävämmällä pohjalla on sellainen suunnittelu, joka ottaa huomioon ikääntyvien tarpeet alusta alkaen. Onhan ikääntyvissä myös sitä kuuluisaa bisnespotentiaalia:

”Nevertheless, designing multimedia services and products for the elderly has business potential, interesting research questions, and also mental health aspects from the users’ perspective. We see the elderly as a unused creative resource in multimedia creation, editing, and sharing.”

Niin, enkö vain jo itsekin toisinaan istu sohvannurkassa läppäri sylissä kuvia albumeihin jakaen ja kuvatekstejä kirjoitellen. Että on sitten mitä mummona muistella.

« Older posts Newer posts »

© 2024 Matkalla

Theme by Anders NorenUp ↑