Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle

Kategoria: Saavutettavuus (Page 39 of 61)

Viikonloppulukemista

Kesäpuuhastelun ja toipumisen ohessa olen tässä viikonlopun aikana plärännyt British HCI Groupin julkaisemaa Interfaces-lehteä (pdf), jossa on monenlaista käytettävyyden ja saavutettavuuden kannalta mielenkiintoista asiaa. Lööppiin on tietenkin nostettu juttu, jonka otsikossa kysytään provosoivasti How usable is Jakob Nielsen?, ja jossa käsitellään lähinnä sitä, pilaako Nielsen käytettävyyden maineen syyttävällä sävyllään ja omahyväisyydellään (you give love a bad name!). Nielsen on tunnettu ja tunnustettu nimi, jonka oppeihin on helppoa tarttua niin hyvässä kuin pahassakin, mutta väittäisin, että jokainen aiheen kanssa enemmän tekemisissä oleva ennen pitkää havahtuu myös lähdekritiikin harjoittamiseen. Henkilökohtaisesti symppaan itse enemmän Don Normania emotionaalisine suunnitteluineen, mutta sekin lienee makuasia.

Mutta on Interfacesissa toki muutakin luettavaa. Niin kuin vaikka Accessibility isn’t Usability, nimensä mukainen perusteltu kirjoitus siitä, ettei käytettävyyden ja saavutettavuuden välin voi piirtää yhtäläisyysmerkkiä. Yksi keskeinen ero on mm. se, että saavutettavuutta säädellään lainsäädännöllä, eikä mikään laki määrää tuotetta olemaan käytettävä; ja se, että saavutettavuuteen tarvitaan toisinaan apuvälineitä (niin kuin esim. ruudunlukijat). Ja niin edelleen. Lisäksi lehdessä luodaan katsaus mm. lasten tietokoneen käyttöön, väreihin ja PDA-laitteisiin. Lukeminen käy muuten yllättävän simppelisti myös tietokoneen ruudulta, vaikka yleensä sitä pitkissä kirjoituksissa karsastankin – mutta mieluummin kuitenkin palaan etuajassa aloittamani kesälomalukemiston pariin…

Saavutettavuudesta puheen ollen: Saavutettava.fi:n toimitusvahvuus lisääntyi, kun Timo Laak liittyi mukaan joukkoon. Tervetuloa!

Lainsäädännöllä saavutettavaksi?

Accessibility and a society of control -kirjoitus sai tänään aikaan melkoisen kommentointiryöpyn – sisältäähän sen näkemyksen siitä, ettei saavutettavuuteen pitäisi pakottaa lailla ja että laki ennemminkin estää kuin kannustaa huomioimaan saavutettavuusnäkökulmia. ”Many web developers and designers still view accessibility as an issue and a matter of compliance rather than as part of their chosen professional craft and a platform for greater creative flexibility. It is because of legislation and the threat of the courts that this view is perpetuated. A wider acceptance of the needs of people with disabilities and the development of more acccessible sites is better served through a combination of education of clients, commercial pressure through people voting with their feet and web developers and designers incorporating accessibility into their work through professional pride in a job well done.”

Vaikka saavutettavuudesta pitää puhua ja sen puolesta liputtaa, ja vaikka sille tuntuu olevan tilausta, on aika idealistista kuvitella, että tässä markkinataloudessa suurimmalla osalla ihmisistä olisi edes mahdollisuus, saati aitoa halua vapaaehtoisesti noudattaa saavutettavuusperiaatteita. Raha puhuu, ja valitettavasti se puhuu kovemmalla äänellä kuin käyttäjien vähemmistö. Silloin laki on ainoa ratkaisu, jolla voidaan taata yhtäläiset oikeudet. Autism Blogin vastineessa perustellaan tätä näkemystä: ”What I am saying is that whilst the law is not very well implemented and needs to be much tighter and more specific that the underlying aim of this particular law is a good one and in the absence of businesses growing a social conscience or web designers joining disability rights marches it serves a purpose: to protect the rights and freedoms of a section of people who are most vulnerable.”

Lisäys 19.5.: Lainsäädäntö on tosiaan kuuma peruna. Tässä Andy Buddin näkemys asiasta: Accessibility and the Law. ”We should be educating people about disability discrimination and encouraging companies to take a socially responsible attitude. However if that doesn’t work we need to have a legal framework to fall back on.”

Toinen lisäys: Vaihtoehtoja lainsäädännölle: The role of government in web accessibility. Pikkuisen eri planeetalla tuntuu kirjoittaja liikkuvan: ”I believe that designers and developers should recieve a 100% tax deduction for money spent on assistive technologies used for development or testing.” Jepjep…

Uudet suositukset

Julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunta JUHTA on saanut uudistustyönsä valmiiksi ja julkistanut JHS 129 Julkishallinnon verkkopalvelun suunnittelun ja toteuttamisen periaatteet (pdf). Aikaisemmin ”Julkishallinnon www-sivuston suunnittelun ohjeet” -nimellä kulkeneessa dokumentissa painopiste on erityisesti loppukäyttäjälle tarkoitetun käyttöliittymän toteutuksessa sekä hyvän palvelun tuottamisessa, kertoo ITviikon uutinen aiheesta. Muutakin on muuttunut kuin vain nimi: ”Hyvän verkkopalvelun näkökulmaa on laajennettu ottamalla mukaan katsaus verkkopalveluihin liittyvästä lainsäädännöstä sekä syventämällä metatietoihin ja tietoturvallisuuteen liittyviä asiakohtia. Sen sijaan laatukriteereihin sisältyvät verkkopalvelujen johtamiseen ja hyötyjen mittaamiseen liittyvät osiot on jätetty pois tästä suosituksesta. Tämä suositus poikkeaa laatukriteerijulkaisusta myös siinä, että tässä tarjotaan verkkopalveluiden toteuttajille apuvälineitä palvelun tuottamisprosessiin ja ohjeistusta prosessin eri vaiheisiin.”

Keitä suositus sitten koskee? Kysehän on siis julkisten verkkopalveluiden toteuttajista, ts. viranomaisista (”valtion- ja kunnallishallinnon tietohallinto”), ja tarkemmat kohderyhmät ovat tässä:

– palveluiden/prosessien omistajat
– palveluiden toteuttamisesta päättävät tai palveluita hankkivat henkilöt
– palvelua suunnittelevat henkilöt
– palveluiden sisällöntuottajat
– palveluiden tekniset toteuttajat
– palveluiden toimittajat

…eli kutakuinkin kaikki tavalla tai toisella prosessissa mukana olevat. Suositusten lopussa on monta hyödyllistä ja käyttökelpoiselta vaikuttavaa liitettä, joita käyttääkseen ei tarvitse olla valtionhallinnon virkamies: esimerkiksi kuvaus verkkopalvelun suunnittelun ja toteutuksen prosessista ja ohjeet tarjouspyynnön tekemiseen hyödyttävät varmasti monia. Lainsäädännöllisistä näkökohdista puhuttaessa sitten huomaakin, että kyseessä on viranomaistahon tuottama dokumentti, ne kun eivät ihan ensilukemalla avaudu. Mutta tietääkö joku kuinka suositusten noudattamista valvotaan, vai valvotaanko edes?

Standardinmukaista saavutettavuutta?

Edellinen merkintä herätti paitsi keskustelua, myös sai minut pohdiskelemaan sitä, mitä esteettömyys mahtaa eri ihmisille tarkoittaakaan. Voiko jokin sivusto olla saavutettava, vaikkei se täytä standardeja tai saa tiettyä lukumäärää A-kirjaimia saavutettavuuden todisteeksi?

Saavutettavuuden testaaminen ei ole maailman helpoin juttu, ja vaikka verkosta löytyvillä työkaluilla saisikin puhtaat paperit, se ei kerro muusta kuin siitä, että tekninen tarkistus läpäistiin. Käytettävyyttä nämä validaattorit eivät pysty mittaamaan, ja niin kuin NKL:n sivujen kohdalla kävi ilmi, ei saavutettavuus automaattisesti merkitse hyvää käytettävyyttä – tai päinvastoin. Suuri yleisö ei kiirehdi katsomaan konepellin alle, vaan uskoo, kun sanotaan, ellei asia muuten tule konkreettisesti vastaan. Jos tästä itse jotain opin, niin sen, että luotettava lähdekään ei ole laadun tae, valitettavasti.

Jos tosielämässä halutaan tehdä aidosti saavutettava sivusto, on mukaan otettava oikeat käyttäjät – ja sittenkin jokaikisen kohderyhmän edustajaa on mahdotonta saada mukaan. ”Accessibility is not just about screen readers or blind people. Making a site specifically tailored to screen readers is not accessibility – it is building a blind-only site. True accessibility is building one site that works for everybody, whatever user agent or operating system they prefer”, sanoo Roger Johansson Web standards vs. Accessibility -kirjoituksessaan.

Mutta kaikille (lue: mahdollisimman monelle) sopivan sivuston tekeminen olisikin vaikeaa, se ei tarkoita sitä, etteikö saavutettavuuteen tarvitsisi pyrkiä. Standardien noudattaminen on ehkä kuitenkin se helpoin juttu, ja hyvä lähtökohta minkä tahansa ja kenelle tahansa tarkoitetun sivuston suunnitteluun, eikä siitä kannata tinkiä. Web-sisällön saavutettavuusohjeen suhteen maalaisjärjen käyttö on sallittu. Lopputuloksen soveltuminen käyttötarkoitukseensa parhaalla mahdollisella tavalla ei koskaan ole huono tavoite, mutta työläs se saattaa olla.

Esteetön esimerkki

Näkövammaisten keskusliitto on tehnyt kotisivuilleen kasvojenkohotuksen ja julkaissut uuden, esteettömän verkkopalvelun. Liitto haluaa osoittaa uusilla kotisivuillaan, ettei esteettömyyden tarvitse merkitä värittömyyttä ja kuvattomuutta, vaan kyse on pikemminkin tahdosta ja taidosta ottaa huomioon kaikki käyttäjäryhmät, tiedotteessa kerrotaan. Ja vielä: esteettömän internetsuunnittelun perussääntönä on, että sivujen sisältö ja ulkoasu erotetaan toisistaan. Tällöin palvelu toimii sujuvasti paitsi näkövammaisten apuvälineillä, myös mobiililaitteilla tai hitaammilla verkkoyhteyksillä. Ja siitähän hyötyvät kaikki. Hyvä!

Lisäys: Niin kuin kommenteissa jo mainittiin, eivät nämäkään sivut suinkaan täydelliset ole. Saavutettavat kyllä, mutta käytettävyyden kanssa on sitten vähän niin ja näin. Saavutettavuus ja käytettävyys eivät kuitenkaan ole toisiansa poissulkevia elementtejä, joten tässä kohdassa on ilmeisesti suunnittelutyö jäänyt vielä kesken.

Oletteko muuten pistäneet merkille Tarja Halosen kampanjasivuston kohentuneen toteutuksen? Just kidding! Eihän mikään näin nopeasti muutu.

« Older posts Newer posts »

© 2024 Matkalla

Theme by Anders NorenUp ↑