Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle

Kategoria: Saavutettavuus (Page 38 of 61)

Kaikkien oikeus?

Lupaan syödä kokonaisen hillosipulin, jos tämä juttu ei saa aikaan kuohuntaa: Accessibility Only For Disabilities?

Verkkosivujen pitäisi olla saavutettavia kaikille, myös erilaisia ohjelmia käyttäville, se on selvä. Ja saavutettavuutta ei takaa se, että koodi on standardinmukaista (vaikka se hyvä pohja onkin), sataprosenttista saavutettavuutta ei ole olemassakaan, eivätkä saavutettavuus ja käytettävyys ole synonyymejä. Tuttua asiaa.

Mutta sitten: pitääkö kaikilla ylipäätään olla oikeus julkaista verkossa? ”In most professions it takes education, or at least experience, but anyone with a cracked version of Dreamweaver can call himself a web designer and make money from making web sites for others. You don’t have to know the least bit about HTML or CSS, accessibility or usability. With some talent for graphic design and some marketing skills you can go far. Very far.”

Aihe liippaa läheltä omia kokemuksiani viime päiviltä, kun olen pitkästä aikaa yrittänyt opastaa noviisia html:n saloihin (vaikka omakin osaaminen on käytön puutteessa hiukan ruosteessa). Kuinka voidaan yhtä aikaa ottaa verkon mahdollisuuksista kaikki irti ja samalla antaa sen toimia temmellyskenttänä jokaiselle taidoista riippumatta? Tässä on yksi ratkaisu: ”If we are to be able to develop the Web properly, it needs to be stricter. In order not to make web publishing a black magic only mastered by a technocratic elite, one single thing is needed: publishing tools that are easy to use while still guaranteeing strict, well-formed markup.” Silti jäljelle jää kysymys siitä, onko tarpeen antaa jokaiselle oikeus julkaista sivuja verkossa. Hmm.

Henkiinjäämisen tekniikkaa

Blogi oli hyvän aikaa saavuttamattomissa, kiitos palveluntarjoajan, joten mikäpä sen sopivampi hetki kirjoittaa sananen saavutettavuudesta. Aiheesta on tehty jälleen yksi tutkimus, jonka kohteena olivat kuurosokeat ja teknologian käyttö: Deafblind slate ’senseless’ tech.

Jos taannoin mainitsemani laitteet ovat kamalia terveille käyttäjille, niin voi vain kuvitella kuinka vaikeaa niillä operoiminen on aistivammaiselle. Joskus se itse asiassa voi olla jopa hengenvaarallista: ”But another woman, who relies on a ventilator to breath, accidentally turned off her own air supply when she pressed the button that she thought would summon assistance. By the time her carer came to check on her, she was unconscious. Sense [tutkimuksen tehnyt järjestö] says that had the controls been made more accessible she could have avoided a potentially life-threatening situation.”

Siinä meikäläisen lipunosto-ongelmat kalpenevat. Korjaukset eivät kuitenkaan mahdottomia vaatisi, vaan vain sen, että joku näkisi vähän vaivaa. Helppo alku olisi vaikkapa kysäistä maksavien käyttäjien mielipidettä. Muita konsteja löytyy viittaamani artikkelin lopusta – suunnittelun perusasioita jokainen.

Mokasit!

Sain hiljattain eräässä käytettävyystestissä todistaa sitä, kuinka hikiseen tilanteeseen voi johtaa pelkästään se, että käyttäjän saamaan palautteeseen ei olla uhrattu suunnitteluvaiheessa kahta sekuntia enempää. Tai ehkä olikin: kyllähän käyttäjä jotain viestejä sai, mutta ei vain löytänyt tai ymmärtänyt niitä. Kenkuimpia ovat ehkä ne tilanteet, jossa käyttäjä ei itse asiassa ole tehnyt mitään virhettä, mutta palautteen puuttuessa luulee, että jotain pitäisi vielä täydentää tai muuttaa. Tuloksena turhautunutta klikkailua, lisää virhetilanteita ja pahimmassa tapauksessa koko järjestelmän jumittaminen.

Paitsi että niin virhe- kuin vahvistusviestin oikeaoppinen ulkoasu ja sanamuotojen ymmärrettävyys on tärkeää, yhtä lailla tärkeää on se, mitä konepellin alla hyrisee. Näistä kaikista kertoo Communicating error messages accessibly. Koodiesimerkkejäkin on. Tässä vielä yhteenveto siitä sitä, minkälainen hyvän ja saavutettavan virheilmoituksen pitäisi olla (lihavoinnit allekirjoittaneen):

1. Error messages should be accessible for as many users as possible regardless of culture, age and impairment.
2. It should be easy to understand that an error has occurred.
3. It should be clear what the user has to do to correct the error.
4. It should be clear for the user where the error was found in the form.
5. It should be possible to be notified about errors before submitting the form, especially if it is a complex form that takes time to process on the server.
6. All errors should be displayed at the same time. No one wants to re-submit the form to find a new error.

Kamalat laitteet

Liekö juhannus sekoittanut myös kaupunkijuhlijan pään, kun onnistuin taas kerran sössimään videonauhoituksen eilisillalta. Mutta en ole angstissani yksin, sillä hiljattain briteissä tehdyssä tutkimuksessa paljastui, että videot ovat epäkäytettävien kapineiden listan kärjessä. Omasta kodinkonevalikoimastani ei ihan heti tule mieleen toista laitetta, jonka käyttöohjetta on tarkoin varjeltava katoamasta, sillä muuten esimerkiksi muuton jälkeinen uudelleenohjelmointi saa hien kihoamaan pintaan. Been there. Edes kellonajan muuttaminen ei käy kätevästi. Kuitenkaan ostohetkellä ei ole mitään mahdollisuuksia päästä testaamaan edes keskeisimpiä toimintoja niin videoista kuin muistakaan laitteista, sillä yleensä edes myyjä ei niitä hallitse ilman manuaalia.

Epäkäytettävien kapineiden top 10 näyttää tältä:

1. Videonauhurit
2. Lastenistuimet (autossa)
3. Digi-TV
4. Digikamerat
5. Pyykkikoneet / astianpesukoneet
6. Purkinavaajat
7. Pakkaukset
8. Keskuslämmitys
9. Kämmentietokoneet
10. Kertakäyttövaipat

Tässäkin kohdassa voisi ottaa puheeksi vanhenevan väestön ja miettiä minkälaisia ongelmia ikääntyneille käyttäjille tulee vastaan. Videot ovat hyvä esimerkki: vanhemmillani on ollut videonauhuri reilusti yli parikymmentä vuotta, eikä sen käyttö ole vieläkään sujuvaa. (Malli on tietysti muuttunut välillä, mutta silti.) Olen myös auttanut useampaakin vanhempaa sukulaista ja tuttavaa esimerkiksi lisäämään puhelinnumeroita kännykkään ja etsimään radiosta oikeita asemia. Jos perustoiminnot jo aiheuttavat hankaluuksia, niin entä sitten vähänkään edistyneempi käyttö?

Samaa aihetta käsitellään myös BBC:n Time to get used to usability -kolumnissa. Markkinoille tuotetaan nopeassa syklissä kaikenlaisia vimpaimia, joiden kehityksessä ei ole jäänyt aikaa panostaa helppokäyttöisyyteen tai saavutettavuuteen – vaikka potentiaalinen, rahakas ostajakunta kasvaa kaiken aikaa. ”[…] the number of people who don’t count as ’able-bodied’ is large and getting larger. These people have a lot of money to spend, at least in the developed world. The estimated 54m people with disabilities in the US spend $1 trillion a year – and even in the UK there are 10m disabled customers who have £10bn to spend. It’s too easy for designers and their managers to treat accessibility as an unnecessary and expensive add-on that reduces functionality, but that’s no longer an option.”

Eikä tarvitse olla vanha ja raihnainen sijoittaakseen helppokäyttöisyyteen: jos joku toisi markkinoille superhelpon videonauhurin, olisin jo matkalla kauppaan.

Esteetöntä kasvua

Jos tämä biomi.orgin merkintä ei jo kelpaa syyksi panostaa sivujen saavutettavuuteen ja käytettävyyteen, niin ei sitten mikään: Kasvua 70 % vuodessa. ”Luonnontieteellisen keskusmuseon sivusto uusittiin melkein tasan vuosi sitten. Vanhasta kehyspohjaisesta, Javascriptilla toimivalla valikolla varustetusta sivustosta siirryttiin XHTML/CSS-pohjaiseen ja saavutettavaan sivustoon. Uusimisen seurauksena sivuston kävijämäärä kasvoi vuodessa 70 %.”

« Older posts Newer posts »

© 2024 Matkalla

Theme by Anders NorenUp ↑