Saavutettavuudesta puhuttaessa on joskus, tai aika useinkin, vaikeaa tietää mikä olisi missäkin tilanteessa korrekti termi, jolla viitata eriasteisista vammoista poteviin ihmisiin. Mutta mikäli A World of the Insatiably Enabled -kolumnia on uskominen, voi tämä ongelma olla pian taakse jäänyttä elämää: ”With the advance of bio- and nanotechnology, coupled with modern convergent media, we can look forward to the possibility of having the word ’disabled’ retired from our vocabulary. We will speak, instead, in terms of how enabled we are. […] Scooters, video magnifiers, voice dialing, curb cuts -technology advances and interface designs for the disabled almost always evolve to enable the needs and desires of the non-disabled masses. The question now is, how enabled are you?”
Kategoria: Saavutettavuus (Page 29 of 61)
Suomen virtuaaliyliopisto ja virtuaaliammattikorkeakoulu ovat tuottaneet yhdessä laatukriteeristön ja arviointityökalun verkkoaineistojen arviointiin, SVY:n sivuilla kerrotaan. Vaikka laatukriteeristö on kehitetty erityisesti verkko-opetusmateriaaleja silmällä pitäen, niin sitä voivat käyttää myös muut verkkoaineistojen tuottajat, ylläpitäjät, kehittäjät sekä ulkopuoliset arvioijat.
Jos kriteeristö tuntuu tutulta, niin tunne ei ole ihan tuulesta temmattu: se nimittäin perustuu Laatua verkkoon -hankkeen julkisten verkkopalveluiden laatukriteeristölle. Se kattaa hyvin myös käytettävyys- ja saavutettavuusasiat, ja sellaisena soveltuu mainiosti minkä tahansa verkkopalvelun tarkistuslistaksi – jos operointi hiukan sekavan näköisen excel-lomakkeen kanssa ei saa pelihousuja ratkeamaan.
Nappaa työkalu täältä:
Verkkoaineistojen arviointityökalu (xls)
Kriteerien tulostettava versio (rtf)
Jaa tämä:
Vammautuneet internetin käyttäjät ovat saaneet äänensä kuuluviin, kun tutkimuksessa on selvitetty mitkä ominaisuudet ovat heille käytettävyyden kannalta tärkeimpiä: Disabled web users rank their usability priorities. Tulokset toimivat malliesimerkkinä mille tahansa ja kenelle tahansa tarkoitetulle sivustolle: tehokas haku, hyvä navigointimalli ja selkeä, hyvin rakennettu sisältö kirivät listan kärkeen. Nämä kolme ominaisuutta ovat, niin kuin ihan liian usein olen saanut testeissä ja arvioissa todeta, samalla ne, joissa ongelmia on eniten.
Samalla selvitettiin myös niitä tekijöitä, jotka ärsyttävät käyttäjiä eniten, eivätkä nämäkään tulokset yllätä: haun, sivukartan ja sivun sisäisen linkityksen puuttuminen, popup-ikkunat ja kykenemättömyys fonttikoon ja värien kontrastin vaihtamiseen ottavat päähän ketä tahansa käyttäjää. Sen sijaan alt-attribuutteja ei vastoin yleistä käsitystä pidetty niin tärkeinä. Tutkimuksen toteuttaja summaa: ”The broadband revolution has led to web sites becoming more sophisticated and content-rich, which inevitably increases the risk of creating barriers for impaired users. As a result factors such as an effective in-site search and navigation are becoming increasingly significant considerations which need to be moved up the development agenda.”
P.S. High Accessibility Is Effective Search Engine Optimization. Ihan vain vihjeenä…
Jaa tämä:
5G-blogin kirjoittajaa ollaan lähestytty senioripuhelimia peräänkuuluttaen; taustalla ajatus siitä, että valmistetaanhan kännyköitä muillekin ”marginaaliryhmille”: ”Soittajaa kiukutti, että puhelimia suunnitellaan kaiken maailman ääriryhmille (kuten miljardille intialaiselle ;) ), muttei ikääntyneille. Monelle ikäihmiselle riittäisi laite, jota on helppo käyttää, jolla voi soittaa tavallisia puheluita ja jossa on riittävän isot nappulat ja selkeä näyttö.” Mutta eipä vaan kotimaan markkinoilta moista laitetta löydy.
Kirjoituksen kommenttiosastolla on aiheesta virinnyt mielenkiintoinen keskustelu. Sieltä huomioimisen arvoinen ajatus on se, että syy olemattomaan kysyntään ja valmistajien nihkeyteen on vääränlaisessa markkinoinnissa, koska tuskin kukaan haluaa ostaa nimenomaan ikääntyville tai muuten erityistarpeessa oleville suunnattua puhelinta. Toisaalta taas vaikkapa Applen tuotteet ovat malliesimerkkejä helppokäyttöisyydestä, joka on trendikästä ja myy kuin häkä. En tiedä kuinka vaikkapa iPodin käyttö luonnistuisi ikääntyneeltä, mutta ainakin käyttöliittymänsä puolesta se ei voisi juuri simppelimpi olla. Missään en kuitenkaan ole nähnyt että sitä juuri tällä määritelmällä myytäisiin: kokemukset puhunevat puolestaan. Ehkä Apple jossain vaiheessa vastaa myös ikäihmisten tarpeisiin kehittämällä juuri tällaisen puhelimen, kun kotimaiset tekijät eivät siihen pysty, eikä esimerkiksi Vodafonen Simplyä meiltä saa..? Markkinointia se silti vaatii.
Pelko iäkkääksi leimaantumisesta onkin aika mielenkiintoinen juttu. Siihen on helppoa suhtautua kevyesti iässä, jossa kansaneläkettä edeltävien vuosien määrä mitataan kymmenissä, mutta ihan lähipiiristä löytyy kosolti yllättäviäkin esimerkkejä siitä, miten tietyillä tuotteilla on ”vanhentava” imago. Otetaan vaikka ET-lehti (jonka sivuston jos minkä pitäisi olla saavutettava), johon tuntemani kohderyhmän edustajat eivät koske pitkällä tikullakaan. Ei, vaikka lehti itsessään ihan pätevä jopa kolmikymppisen odotushuoneessa selailijan näkökulmasta (jos nyt nuo kurjat www-sivut jätetään luvusta pois). Sukulaisuussuhteita on uhattu irtisanoa, jos lehti joskus ilmestyy samojen seinien sisään allekirjoittaneen toimesta. Samaan aikaan on kuitenkin ihan ok käyttää lukulaseja ja terveyskenkiä, ja kenties piipahtaa senioritansseissa.
Jaa tämä:
Ikä ja ikääntymiseen liittyvät ennakkoluulot ottivat tästä käytettävyyskäpistelijästä tuplanelsonin. Ensin sain omakohtaisesti kokea miltä tuntuu, kun ei näe kunnolla. Siinä ei paljon hampaita naurata, kun havainnoija oli vähällä joutua käytettävyystesteissä arvaamaan mitä käyttäjä klikkailee ruudulla vain siksi, että sivuilla käytetty fontti on niin tuhottoman pientä (ja tutkija likinäköinen). Ongelmaan löytyi ratkaisu, joka ei vaarantanut testien oikeellisuutta, mutta hetken aikaa olo oli kohtuullisen avuton. Tuskin olen väärässä ennustaessani, ettei tapaus jää viimeiseksi.
Heti perään sain opetuksen ja kenties myös tervetulleen muistutuksen siitä, ettei kaikkia ikääntyneitä suinkaan voi niputtaa taidoiltaan ja kyvyiltään samaan kastiin. Päälle viisikymppisten joukkoon mahtuu tietokoneiden ja internetinkin suhteen monenlaista osaamista, ja osa porukasta luultavasti pesee myös ne hiiri kädessä syntyneet mennen tullen. Diversiteetti, sitä se on. Ikääntyneiden joukko kasvaa, mutta ei ole olemassa yhtä ikääntyneen prototyyppiä, jonka tarpeisiin vastaamalla tulisi kuitattua kaikki saman sukupolven toimijat. Itsestäänselvää, mutta sekin piti kokea kantapään kautta.
Ikääntyneiden joukossa on kuitenkin enemmän niitä, joille teknologian käyttö ei ole ongelmatonta ja jotka tarvitsevat apua päästäkseen surffailemaan tiedon aalloille. Usability awards are just a start -kolumnissa tuodaan jälleen kerran esiin se fakta, kuinka kehnosti ikääntyneiden tarpeita tietokoneen käyttäjinä huomioidaan. Auttaisiko lapsiin tai lastenlapsiin vetoaminen? ”If everyone with a son or daughter (or grandson or granddaughter) working for a web designer put a note in their birthday card to say ’and why don’t you think about old people like me when you’re designing your software’, then it might just make them think again when they build a site with tiny fonts, miniscule icons and no accessibility aids.”
Lapsia tai ei, niin tuon kortin voisin minäkin allekirjoittaa.
Jaa tämä:
